Apinoita ja snorkkelointia

Nyt ollaan kaksi päivää hengailtu täällä Koh Lantan saarella Krabin lähellä ja mukavaa on ollut. Venematka tänne Jumilta sujui melko vaivattomasti, vaikka ensin hieman ihmeteltiin, kun jäätiin pikkuveneellä keskelle merta odottelemaan. Sitten kuitenkin selvisi, että se oli vähän kuin bussipysäkki, jolla odoteltiin isompaa venettä. Koh Lantalla majapaikan etsiminen olikin taas melkoinen show. Ensin lähdettiin satamasta tutktukilla tutkailemaan joitain ennalta matkaoppaasta poimittuja paikkoja, mutta ei ne oikein innostanut. Aika ikäviä kopperoita monenlaisilla hyönteisillä. Sitten Simo vuokrasi mopon ja lähti sillä tutkailemaan lähiympäristöä ja sillä aikaa minä ja Mikko surffailtiin mukavasti netissä. Simo tekikin oikein hyvän löydön, ja saatiin kolmen hengen huone hotellista ihan meren ääreltä ja uima-allaskin löytyy. Oikein siisti ja mukava paikka ja kolmestaan ei hintakaan ole karsea (20€/yö/huone).

Ekana iltana käveltiin rantaa pitkin ja todettiin, että aika rauhallinen saari tämäkin on. Oltiiin jo henkisesti varauduttu hurjaan vilinään Jumin hiljaisuuden jälkeen, mutta ei tää Lanta varmaan taida ihan pahimmasta ja vilkkaimmasta päästä olla. Meidän lähistöllä rannat on kyllä täynnä bungaloveja ja ravintoloita ja baareja, mutta aika hiljaista niissäkin tuntuu olevan. Enemmän on kaikkialla tyhjiä kuin täysiä pöytiä.

Eilen vuokrattiin mopot ja ajeltiin saari enemmän tai vähemmän läpi. Hienoja maisemia täällä kyllä on. Päivän kohokohta oli pysähdys apinakoulussa, jossa ilmeisesti koulutettiin apinoita kookospähkinöiden tiputtelijoiksi, eli siis luultavasti ihan vaan meidän turistien iloksi. Hauskoja epeleitä ne kyllä oli. Ensin saatiin leikkiä lapsukaisapinoiden kanssa, ja ne oli ketteriä ja hauskoja ja kiipeili pitkin jalkoja ja koitti napsia repun taskuista tavaraa. On ne vaan ihmeellisen ihmismäisen näköisiä, kätöset ja kaikki. Ohjelmassa oli myös kunnon show, jossa apinat teki kaikenlaisia temppuja. Osallistuin vapaaehtoisena temppuun, jossa mun kädet sidottiin ja sitten isohko apina availi kymmenen solmua ja vapautti mut. Se oli jännää ja oikeastaan vähän liian jännää, koska ensin se apina tovin pureskeli hellästi mun polvia, ja sillä oli aika isot hampaat. Selvisin kuitenkin hengissä, enkä ainakaan vielä ole havainnut mitään katastrofielokuvista tuttua, apinoiden levittämää virusta elimistössäni.

Tänään oltiin koko päivä snorkkeliretkellä Koh Rokin saarilla noin tunnin venematkan päässä. En oo koskaan ennen oikein snorkkeloinut, ja näistä maisemista oli kyllä hyvä aloittaa. Suomen sameat vedet tuskin vaan tämän jälkeen innostaa... Ihan kuin olisi akvaariossa polskinut, kaikenlaisia värikkäitä kaloja ja koralleja ja vesi oli tosi kirkasta. Nähtiin muun muassa Nemo! Eli siis se oranssivalkoinen kala, jonka oikeaa nimeä en muista. Käytiin kolmessa eri kohteessa ja jokaisessa polskittiin noin 40 minsaa. Välissä oli muutaman tunnin ruokatauko saaressa, ja siellä nähtiin hurjan isoja liskoja. Yksi niistä esti hetkellisestii pääsyn vessaan, koska se parkkeerasi ihan oven eteen, eikä siitä oikein uskaltanut ohi mennä. Varmaan ei tarvitse edes kertoa, että tottahan toki me kaikki paloimme melkoisesti. Aurinkorasvaa kyllä läträttiin paljon, mutta tuo ihan pinnassa sukeltelu jätti väkisinkin jälkensä. Pojilla on punakat selät, mulla taas paloi takamus ja jalat. Mukava yö siis tulossa! Mutta oli se kivusta huolimatta sen arvoista, oli ne maisemat pinnan alla niin jänniä. Mikolla on hieno vesitiivis kamerapussukka, ja sillä sai kuvattua vedenalaista menoa.

Täällä muuten suurin osa turisteista on ruotsalaisia, ruotsia kuulee ihan koko ajan, ja retkelläkin me oltiin surkea vähemmistö ja koko kyydin ainoat ei-ruotsalaiset. Nyt illalla koitetaan sitten vaan rasvailla punakoita ruhojamme ja huomenna aamulla suunnataan tunnin venematkan päähän Phi Phille. Saas nähdä, että muuttuuko siellä jo meno hieman hektisemmäksi.

Valitettavasti Simolle iski flunssa juuri sopivasti yhdessä Thaimaan parhaista sukelluspaikoista ja näin ollen laitesukellus piti unohtaa. Flunssassa syvemmälle sukeltaminen kun voi aiheuttaa paineentasausongelmia. No Malesiassa pitäisi kuitenkin sitten olla toinen mahdollisuus laitesukellukseen.

Crapista Lantaan

Odottelemme nyt venekyytiä Koh Jum saarelta Koh Lanta saarelle. Koh Jum on tässä Krabin ja Lannan välillä oleva rauhallinen saari, jossa oli todella miellyttävää levähtää nämä pari yötä. Aluksi tarkoituksemme oli viettää Krabilla tai sen lähistössä muutama yö, mutta päädyimme sitten kuitenkin Koh Jumin saareen, sillä se vaikutti olevan varsin mielenkiintoinen paikka. Koska viisumi vetää viimeisiään, ei kovin montaa paikkaa viitsi juosta läpi. Koh Jumilla voisi kyllä jumittaa pidempäänkin - täydellinen paikka stressin (jos sellaista olisi) purkamiseen. Ei sähköjä, ei autoja, ei juuri ihmisiäkään. Majoitusta kuitenkin on sen verran, että löytyy jokaisen kukkarolle sopiva vaihtoehto. Lähes tyhjää rantaa vaan niin paljon kuin jaksaa kävellä. Hinnat ovat Laosin jälkeen vähän pompsahtaneet ylöspäin, mutta eipä täällä vieläkään mahdottoman kallista ole.

Näiden parin päivän aikana ollaan lähinnä vaan löhötty erinäisissä paikoissa, uitu meressä ja syöty hyvin. Rannalla vilistää paljon rapuja, pimeällä pitää varoa ettei astu päälle. Eilen myös mopedit otettiin päiväksi ja huristeltiin tiet läpi. Isohko saari on mutta bungaloveja on aika vähän. Ehkä 10 km pitkä ja 2 km leveä. Kolmesta eri paikasta löydettiin keskittymät, joissa oli bungaloveja ja ravintoloita. Itse osuttiin tämmöiseen hyvin eristäytyneeseen paikkaan jossa kaikki meno lakkaa pimeän tultua. Tänne kulkee vain polku metsän läpi. Itseksemme on istuskeltu sitten aina tuossa rannalla siihen saakka, kun agrigaatista loppuu bensa ja sähköt sammuu. Täällä ei stressi ahdista. Maisemat on upeita ja vesi kirkasta ja lämmintä. Lämmintä on niin paljon, että kylmään suihkuun tekee mieli.

Nyt sitten siis kohta tosiaan lähdetään tunnin kestävälle venematkalle kohti Lantaa, jossa sitten todennäköisesti vietetään pitempi aika. Lannassa pitäisi olla todella mainiot sukellusmahdollisuudet, joten siellä varmaan on käytävä pulahtamassa pinnan alla. Kohta se vene taitaa tulla, joten palataan asiaan Lannan keskeltä.

Bangkok

Bangkok jäi taakse eilen hujauksessa, kun otettiin Air Asian kone Krabille. Bangkokilla tuli otettua aika rennosti, Antin asunto oli niin mukava, että yksi päivistä meni X-boxia pelatessa ja leffoja katsellessa. Ehkä pieni matkaväsymys painoi päälle ja lepo teki hyvää. Tulihan sitä sitten kuitenkin taas kierrettyä pitkin ja poikin metrolla, sky trainilla, jokilaivalla, tuk tukilla ja taksilla. Jotenkin tällä matkalla kaupungit ei ole niin hirveästi inspiroineet. Hong Kong ja Hanoi oli molemmat oikein mukavia ja hienoja paikkoja, mutta kai tähän reissaamiseen on jo sen verran turtunut, että Luang Prabang, Chiang Mai ja Bangkok ei ihan mahdottomasti säväyttäneet. Omanlaisiaan paikkoja nuo kaikki kuitenkin olivat ja ehdottomasti käymisen arvoisia. Enemmän kuitenkin olen nauttinut reissuista, joita motskarilla teimme kaupunkien ulkopuolelle.

Taisin jäädä viimeksi siihen, että olimme parturissa... Heidin kampauksesta tuli oikein hieno :) Bangkok osoittautui varsin hintavaksi paikaksi lomailla. Ainoastaan Hong Kong on ollut kalliimpi reissullamme. Kuitenkin hintataso on vain noin 50-75% Suomen hinnoista eli varsin edullista sielläkin on elellä. Parturin jälkeiset kaksi päivää kierreltiin rauhaksiin massiivista kaupunkia. Ehkä jonkinlainen yleiskuva onnituttiin saamaan, mutta varmasti vielä paljon jäi näkemättä. Bangkokissa ei varsinaista keskustaa ole vaan se on jakautunut useisiin eri alueisiin, Antti asui Sukhumvitissa, joten se tuli tutuimmaksi. Paljon kaikenlaisia myyntikojuja ja hello mistereitä. Isomahaisia punanaamaisia vanhoja herroja nuorten thaimaalaisnaisten kanssa. Harvoin näki yksinäistä länsimaista miestä kävelemässä kadulla. Chinatownissa ja temppeleillä (massiivinen makaava Buddha) sekä Lumpinin yömarketeilla tuli kierreltyä. Myös joen vartta tuli jonkin verran kartoitettua. Sen lisäksi Siamin porvarialueilla tuli ihmeteltyä kimallusta. Kaikki olivat omanlaisiaan ja mielenkiintoisia alueita. Bangkokilaiset ihmiset onnistuivat tekemään parhaan vaikutuksen tähän asti. Useita kertoja paikalliset ihmiset pyähtyivät jututtamaan meitä ja opastamaan. Aluksi ajattelimme, että yrittävät vain huijata ostamaan jotain, mutta kyse ei useinkaan ollut siitä. Thaimaalaisilla tuntuu olevan small-talk hallussa hieman paremmin kuin meillä suomalaisilla.

Bangkok oli ehkä matkamme ensimmäinen paikka, jossa rahaa todellakin olisi saanut menemään helposti paljon, jos ei olisi ollut tarkkana. Taksi ja tuk tuk -kuskit varsinkin yrittivät huijata minkä kerkesivät. Huijaustaktiikat kuitenkin ovat aina samoja, joten ne on helppo omaksua ja torjua esimerkiksi opaskirjasta ohjeita lukemalla ja näin välttää loppumatkan taloudellinen ahdinko. Helpoin tapa päästä halvalla on käyttää ainoastaan takseja ja pyytää aina kuskia pistämän mittari päälle matkan alussa. Kuski yritti melkein aina sopia jotain könttäsummaa, joka sitten kuitenkin olisi ollut suurempi kuin todellinen mittaritaksa. Bangkok on niin laaja kaupunki, että taksin käyttäminen on lähestulkoon pakollista.

Oltuamme kolme yötä Antin kämpässä Antti ja Mikko palasivat Pattayalta ja menimme viimeiseksi yöksi hotelliin lähialueelle. 25 euroa maksoi hotelliyö.

Pakoon Bangkokiin

Juu täällä sitä ollaan Bangkokissa. Osat ovat vaihtuneet nyt Shenzheniin nähden, Heidi on parturissa ja mina surffaan parturin koneella. Hiustenleikkuu paikallisen ladyboyn toimesta parturissa 5 euroa. Sairastelujen takia tämä koko Thaimaassa oleskelu sai vähän huonon alun ja Chiang Mai ei innostanut. Eilen aamuna punnittiin vaihtoehtoja. Olisi voinut ottaa ison motskarin sika halvalla ja lähteä usean päivän matkalle vuorille, mutta ilman kunnollista ajoasua (selkätukea) se ajaminen käy parissa päivässä aika puuduttavaksi. Lisäksi oli vielä voimat vähän poissa ja temppeleitä oli jo nähty ihan tarpeeksi tälle matkalle. Mieli teki jonnekin kauniiseen ja rauhalliseen paikkaan lepäämään.

Muutoin oltaisiin suikattu suoraan Ko Taolle, mutta meidän on tarkoitus tavata Mikko ja Antti Bangkokissa huomenna tai ylihuomenna. Mietimme Pattayalle tai sen lähistöön menemistä muutamaksi päiväksi kun Mikko ja Anttikin siellä on, mutta tulimme toisiin ajatuksiin tarkemmin tuumittuamme. Bangkok vaikuttaa kiinnostavalta ja aika massiiviselta paikalta, joten eiköhän täällä nämä muutamat päivät kulu vaikka tämä onkin kaukana rauhallisesta ja kauniista. Lähdetään sitten toivon mukaan viimeistään lauantaina (Mikko mukana) kohti Krabia tai jotakin paikkaa siellä suunnalla.

Ja miten siis tänne pääsimme? Eilen puolen päivän aikaan pääsimme yksimieliseen päätökseen siitä, etta Chiang Maista on päästäva pois. Meillä ei ollut oikein tietoa muista Pohjois-Thaimaan kohteista, joten päätimme ottaa tuktukin juna-asemalle ja onnistuimme saamaan lipun yöjunaan Bangkokkiin. Yö junassa meni oikein mukavasti nukkuen, joskin taas tulinen iltaruoka pisti mahan sekaisin. Aamulla ajoimme junalla jonkun kaupungin läpi, joka oli apinoiden vallassa. Niitä pomppi kaikkialla, katoilla ja sähkölinjoissa. Myos kaikenlaisia lintuja näkyi todella paljon. Kurkeja, haukkoja ja kirkkaan varisiä lintuja. Lintubongari saisi yliannostuksen täällä. Laosin huono puoli Thaimaaseen nähden on se, että melkein kaikki linnut on siellä syöty (paljon proteiinia). Myohemmin laosilaisilta otettiin aseet pois ja kiellettiin lintujen tappaminen. Ehkä siellä vielä joskus lintuja taas sitten on. Laosia on silti ikävä.

Antti oli kilttinä ihmisenä antanut meille asuntonsa kayttöön siksi aikaa kun ovat Mikon kanssa Pattayalla. Kämppä onkin varsin mainio, etta kyllä siellä viihtyy. Niinpa asetuimme tänä aamuna majaksi ja suunnistimme sen jalkeen kaupungille. Täällä sitten on pyöritty pää pyörällä tähän hetkeen saakka ja ihmetelty. Ei ihan niin hektista kuin Hanoissa, mutta iso paikka kun mikä. Joku kolme tai neljä päivää täällä varmaan ollaan vielä. Ollaan myos päästy taas kuluttamisen makuun täällä kapitalismin kehdossa. Loytyy taas sellainen kirjo kaikkea, joka on puoleen hintaan, etta sukat pyörii jaloissa. On t-paitaa ja tiramisua, eipä tässä maassa taida olla mitään, mitä ei rahalla saisi. Hieman kuvottavaa Laosin jälkeen, mutta melkein tämmöistähän se on Suomessakin.

Vatta sekasi

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla taudit voitettu ja saadaan taas jotain aikaiseksi. Mullekin toissa yönä iski jonkinlainen pikku vatsabakteeri ja jouduin sängyn vangiksi. Heidin vatsabakteerin aiheutti aika todennäköisesti tonnikalapasta ja mun taas tonnikalasalaatti majoneesilla. Salaatista ja majoneesistahan on varoiteltu, mutta Vietnamin ja Laosin puolella niitä silti tuli syötyä useita ilman mitään ongelmia. No onpahan nyt sitten tullut levähdettyä ainakin kunnolla. Eilen kuitenkin oltiin jo molemmat niin hyvässä kunnossa, että vuokrattiin skootteri päiväksi. Sitä edeltäneet kaksi päivää nukuttiin ja käytiin ostoskeskuksessa ihmettelemässä. Ostoskeskus oli ainoa varteenotettava kohde, sillä siellä oli vessoja riittävän lähellä.

Kolme päivää sitten siis mentiin iltapuolella ostoskeskukseen ihmettelemään. Semmoista ei ollutkaan tullut nähtyä sitten Kiinan. Olihan se semmoinen Ideaparkin kokoluokkaa varmaan ja hinnatkin aika korkeita muuhun hintatasoon verrattuna. Käytiin katsomassa elokuva siellä elokuvateatterissa. Se oli Confessions of a Shopaholic tai joku siihen suuntaan. Hauska leffa. Ennen kuin elokuva alkoi, piti kaikkien nousta seisomaan ja valkokankaalla näytettiin propagandavideo Thaimaan kuninkaasta. Siinä oli kaikkia vaikeuksia, kuten luonnonkatastrofeja, mutta niistä selvittiin, kun vaan oli kuninkaan kuva seinällä. Kunkku on näille vissiin aika pyhä tyyppi. Esimerkiksi kuninkaan kuvallista postimerkkiä ei saa nuolla, vaan se pitää kostuttaa muilla keinoin. Leffan jälkeen otettiin tuktuk (3-renkainen taksimopo) takaisin keskustaan ja käytiin syömässä se mun pahamaineinen tonnikalasalaattini.

Seuraavana aamuna sitten herättiin molemmat kipeinä ja vietettiin päivä aikalailla sängyn pohjalla. Vähän ennen pimeän tuloa päätettiin kuitenkin lähteä taas tuktukilla ostoskeskukseen ja käytiin syömässä Pizza Hutissa. Kipeänä ei tee mieli syödä ituriisiä tai sitruunaruohonuudelia. Pyörittiin siellä sitten sen jälkeen sulkemisaikaan saakka ja ajeltiin tuktukilla takaisin hotellille.

Eilen aamuna heräsimme molemmat paremman olon kanssa ja ajateltiin ottaa motskari vuokralle. Hintavertailun jälkeen päädyttiin skootteriin. Vuokrahinnat täällä on vielä Laosiakin halvemmat. 110 kuutioinen skootteri 4€ ja 250 kuutioinen enduro 17€ päivä. Ajeltiin läheiselle vuorelle, jonne kipusi oikein hyväkuntoinen tie. Ensin pysähdyimme temppelille ja kävimme tuijottamassa munkkeja ja kultaisia rakennuksia. Temppeli oli kyllä hienoin tällä matkalla näkemme ja hienolla paikalla vuorella. Temppelialueelle piti mennä ilman kenkiä, polvet ja olkapäät peitossa ja omaa päätä piti pitää alempana, kuin munkkien ja Buddha-patsaiden päitä. Mulle se tuotti hieman vaikeuksia. Temppelialueen temppeleissä oli sisällä vanhoja munkkeja, jotka heiluttelivat suitsukkeita ihmisten yläpuolella ilmeisesti heitä siunaten. Temppeliin piti mennä kontaten sisälle. Temppelin jälkeen jatkoimme kipuamista ylemmäs vuorelle hopeisella ratsullamme ja päätimme suunnata Hmong-heimon kylää kohti. Tietä oli mukava ajella ja metsä oli aika tiheää. Heidi toimi apinatähystäjänä, mutta emme onnistuneet näkemään yhtään. Kylään saapuessamme vastassa oli joku heimoasuun puettu kylänmies joka rupesi puhaltamaan torvea. Kyläläiset ehtivät siten piilottamaan opium-piippunsa kätevästi ennen meidän saapumistamme. Tai sitten ehkä todennäköisemmin kysessä oli joku turistijuttu. Kylä olikin Laosin kylien jälkeen vähän pettymys turistikioskeineen ja roskineen. Kylästä laskettelimme takaisin vuoren juureen eläintarhaan, jossa halusin käydä akvaariossa. Emme kuitenkaan voineet ostaa lippua ainoastaan akvaarioon vaan piti ostaa myös eläintarhalippu. Akvaario oli mainio paikka. Tosi hienoja altaita täynnä kaikkia jänniä ötököitä jä sitten semmoinen 60 metrinen vedenalainen lasitunneli, josta oli hienoa tähystellä rauskuja ja pieniä haita. Lasin toisella puolella näkyi myös sukeltajia.

Eläitarhan jälkeen pörräsimme vielä hetken keskustassa ja palautimme sitten menopelimme. Sen jälkeen kävimme syömässä, pyörimme sunnuntaimarkettialueella ja menimme nukkumaan. Maha oli niin täynnä ruokaa yöllä, että meinasin kuolla mutta selvisin.

Erilaisia aktiviteetteja tällä kertaa

Ei me sitten päästykään rauhottunein mielin suunnittelemaan lähipäivien ohjelmaa, sillä nyt on täytynyt keskittyä sairastamiseen. Mulla oli koko eilisen päivän jotenkin oksettava olo, mutta ajattelin sen johtuvan edellisenä päivänä otetusta Lariamista, josta on muutamalla edellisellä ottokerralla tullut vähän huono olo. Aattelin sitten kuitenkin varulta mitata kuumeen ja mulla oli kuumetta! Tämä on sikäli ihmeellistä, että edellisen kerran mulla on ollut kunnolla kuumetta viidennellä luokalla, ja normaalisti lämpö on noin 35 ja nyt sitä oli 38 astetta. Tästä häkeltyneenä ajateltiin varuulta käydä lääkärissä, koska kuitenkin oltiin malaria-alueelta tulossa. Sairaala oli kyllä tosi hieno ja varmasti ihan samaa tasoa kuin Suomessa. Kiltti lääkäritäti mittaili verenpainetta ja kuumetta ja totesi lopulta, ettei kyseessä ole mikään vakava tauti, vaan varmaan lähinnä vaan ruokamyrkytys, nestehukka tai muu sellainen. Sain kuitenkin antibiootteja mukaan, ja nyt onkin sitten vietetty hiljaiseloa. Mielenkiintoista oli kyllä nähdä thaimaalainen sairaala. Eilisilta meni oksentaessa ja se oli kyllä oikein mukavaa, koska olo parani heti huomattavasti. Tänään on ollut jo vähän parempi olo ja koitettiin käydä syömässä, mutta mun piti kipittää takaisin hotellille oksentamaan. Mutta onhan se hienoa, etta Suomesta raahatuille elektrolyyttiliuoksille tulee jotain käyttöä, eikä kuitenkaan ole mikään ihan karsea olo.

Vaihdettiin tänään aamulla majapaikkaa vähän viihtyisämpään, niin on mukavampaa sairastaa. Täällä on jopa uima-allas, eikä hintaa ole kuin 8 euroa. Ja meidän oven edessä on taas oma kissa! Simo kävi myös testaamassa thaimaalaisen parturin, ja lopputulos on samanlainen kuin aina ennenkin. Ei siis mitään radikaalia uutta tyyliä. Nyt täytyy varmaan jatkaa makoilua!

Byrokratia on pylleröstä

Nyt ollaan turvallisesti saavuttu Thaimaan puolelle Chiang Maihin. Vähän oli haikeaa lähteä Laosista pois, koska se oli meidän kummankin mielestä ihan tosi kiva ja kaunis maa ja sinnekin toivottavasti joskus mennään takasin! Kahden päivän venekyyti Mekongia pitkin oli oikein hyvä tapa poistua maasta, vaikka se saaattaakin kuulostaa melko tylsältä. Pak Bengissä oltiin puolessa välissä yötä. Hyvin siinä istuskellessa ja kyylätessä aika kuitenkin kului. Saman matkan olisi voinut halutessaan taittaa myös pikaveellä, ja niitä suhahtelikin aina välillä meidän laivan ohi. Ai niin joo, vikana aamuna Luang Prabangissa heräättiin kuudelta katsastamaan munkkien kulkuetta. Ne oli keräilemässä ruokaa paikallisilta. Simo haluaa myös lisätä tähän kuvan banaanista löytyneestä siemenestä. Siinä se nyt sitten on.

Ero Laosin ja Thaimaan välillä oli kyllä yllättävän suuri. Heti rajan jälkeen rakennukset muuttui uudemmiksi ja tiet oli hyvässä kunnossa, teillä näkyi autoja eikä vain pääasiassa mopoja ja autokanta oli varmaan hienompaa kuin Suomessa. Ihan kuin olisi tultu yhtäkkiä Eurooppaan. Thaimaa siis näköjään todella on kehityksessä huomattavasti naapuriaan edellä. Mulla on sivistyksessä aukko, mutta onko siis niin, että Thaimaa ei koskaan ole ollut minkään valtion siirtomaa? Jos näin on, niin ehkä täällä sitten osittain sen takia menee vähän lujempaa, kun kukaan ulkopuolinen ei koskaan oo ollut hyötymässä näiden rikkauksista. Enpäs tiedä, täytyy perehtyä aiheeseen joskus tarkemmin. Turismia täällä ainakin on varmaan ollut paljon kauemmin kuin Laosissa, joten vaurastuttaahan sekin osaltaan.

Chiang Maihin saapuminen oli jotenkin outoa, koska yhtäkkiä oltiin taas isossa kaupungissa, jossa on ihan kaikkea. Hiljalleen ollaan kuitenkin jo sopeutumassa taas tällaiseen menoon. Laosin puolella ei esimerkiksi prostituutiota näkynyt oikeastaan yhtään, mutta täällä kyllä on tarjolla vaikkas mitä. Mutta kiva paikka tää on! Täälläkin on tosi paljon watteja ja oikein värikkäälle kaupungille vaikuttaa.

Kauheasti ei olla vielä ehditty kierrellä, sillä tämä päivä on mennyt viisumi- yms. asioita vatvoessa. Kuten Simo jo aiemmin mainitsi, täällä on käytännöt muuttuneet ihan hiljattain ja me saatiin maitse rajan yli tultaessa vaan kahden viikon leimat passeihin. Tallustettiin siis tänään Immigration Officeen hakemaan pidennystä ja yllätys oli melkoinen, kun selvisi, jottei asia olekaan ihan niin yksinkertainen. Vaihtoehtoja oli kaksi: Joko käydään nykyisen leiman vanhenemisaikoihin jollain rajalla kääntymässä ja saadaan uudet kaksi viikkoa, tai sitten maksetaan 40 euroa/nassukka ja saadaan 7 päivän pidennys heti. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyttiin ostamaan seitsemän päivän pidennys, ja lähdetään nyt siis Thaimaasta Malesiaan samoihin aikoihin kuin Mikko lähtee takaisin Suomeen. Mutta on kyllä ihan naurettava käytäntö! Siis mikä järki siinä on, että lentokentältä saa 30 päivän leiman, mutta maarajalla 15? En kykene ymmärtämään. Näin sitä ollaan ympäristön puolella ja tuetaan lentämistä. Mutta kannattaa siis ottaa asia huomioon, jos suunnittelee Thaimaan matkaa. 30 päivän viisumin olisi voinut hakea ennakkoon ja sen olisi saanut myös Vientianesta, mutta ei myö tajuttu, kun tää oli niin uusi juttu. Simo kirjoitti palautelaatikkoon kitkerää palautetta asiasta (Hanna olisi varmaan toiminut samoin...?), ja toimistossa oli muitakin hieman vihaisia turisteja, joille asia oli tullut yllätyksenä. Täytyy ajatella positiivisesti, että nyt me ollaan suunniteltua pidempi aika Malesiassa ja se on toivottavasti kiva paikka se.

Nyt hengähdetään hetki ja sitten lähdetään rauhoittunein ja jälleen lempein mielin keksimään aktiviteettejä seuraaville päiville!

15 päivän oleskelulupa

Thaimaassa ollaan ja odotetaan kyydin lahtoa Chiang Maihin. Viime joulukuussa onkin yllattaen tullut muutoksia naihin maahantulokaytantoihin, eika rajanylityspaikoilta saa enaa muutakuin 15 paivan oleskelulupia. Lentokentalta olisi saanut 30 paivaa. Nyt onkin siis probleema, kun haluaisimme olla taalla hieman pidempaan, kuin vain 15 paivaa. Pitaa yrittaa keritessaan googlettaa, mika olisi paras tapa saada lisaa matka-aikaa.

Rajalla

Nyt saavuttiin tanne Huay Xaihin, eli Laos-Thaimaa -rajalle Laosin puolelle. Kaksi paivaa meni mukavasti Mekongilla seilaten ja huomenna hypataan Thaimaan puolelle suuntana Chiang Mai. Lisaillaan tarkempia tarinoita myohemmin.

Hiekkaa ja pikeä

Täällä ollaan taas Luang Prabangissa. Pohjoisempana ei enää kännykkäverkkoa saati internettiä ollutkaan, joten olimme tavoittamattomissa nämä pari päivää. Onneksi kukaan ei ollut kysellyt perään. Saavuimme juuri hetki sitten samaan majapaikkaamme, josta 2 yötä sitten lähdimme. Saimme eri huoneen, kalliimman ja parvekkeellisen (15€/yö). Heidi meni suihkuun, sillä tie tänne oli pölyinen ja osa tiestä oli hiekkatietä. Osaa tiestä taas päällystettiin juuri ja vasta laitettu piki roiskui ikävästi vaatteillemme. Pitää lähteä tänään vaatetäydennyksiä hakemaan, sillä ainakin kaksi Heidin paidoista on kadonnut pesussa ja loput on likaisia. Eipä mullakaan taida olla kuin yksi puhdas paita. Huomenna on sitten tarkoitus lähteä kohti Thaimaata jokilaivalla, joka matkaa 2 päivää rajalle ja rajallakin ehkä pitää vielä yksi yö olla. Ei siis taida ehtiä pyykkäilemään ainakaan seuraavan 3 päivän aikana.

Eilisen kirjoitteluni jälkeen kävin suihkussa ja lähdimme syömään ja vettä hakemaan. Osuimmekin varmasti kylän parhaimpaan ravintolaan, jossa saimme taas syödä todellisen herkkuaterian. Ravintolan pitäjät olivat oikein ystävällisiä ja iloisia ja toivat kaikenlaista ekstraa tilaauksemme lisäksi ilmaiseksi. Saimme maistella mm. aurinkokuivattua merilevää, joka oli oikein herkullista. Vähän niinkuin tilli-sipsiä. En enää edes muista, mitä kaikkea söimme mutta oli kyllä hyvää eikä taas laihtumaan päässyt. Palasimme sitten taas bungaloville ja menimme aikaisin nukkumaan.

Tänä aamuna heräsimme kasin jälkeen ja kävelimme samaan ravintolaan aamupalalle. Sen jälkeen ajoimme lähelle sille luolalle, jossa kyläläiset piilekelivät 60-70 luvulla kun USA ja muut pudottelivat yli kahden miljoonan dollarin päiväbudjetilla pommeja Laosiin. Luola oli kerrankin jännä paikka, se oli jaettu erilaisiin osiin, jotka olivat määrättyjä eri asukkaille, pormestarilla oli oma hiekkavalleilla suojattu luolan osa, taiteilijat oli asetettu luolan suuaukolle. Mukaammme tuli ensimmäisessä luolassa käytyämme paikallinen poika oppaaksi. Vanhempansa olivat olleet luolassa piilossa sodassa. Poika esitteli meille toisen luolan, jossa oli ollut Luang Prabangin pankki. Siellä oli todella pitkä ja ahdas tunneli, joka vei pankinjohtajan luolaan. Siitä edempää olisi kuulemma löytynyt isoja hämähäkkejä ja verta imeviä lepakoita, mutta päätimme jättää ne väliin. Rahanlaskijoilla oli oma luolansa ja rahat ja muu arvokas oli myös niin ikään kätketty omaan salaluolaansa. Maksoimme pojalle avusta ja lähdimme takaisin riisipellon vieressä kulkevaa polkua pitkin. Polulla tapasimme käärmeen, joka Heidin kiljuntaa säikähtäneenä lähti uimaan riisipeltoa pitkin poispäin meistä. Sitten kävimme hakemassa kimpsumme ja kampsumme ja maksoimme yöpaikan. Täällä Laosissa kaikissa pienemmissä paikoissa on varsin luottavaista väkeä. Kun majapaikan ottaa, ei kysytä yhtään mitään. Annetaan vain avain ja ilmoitetaan hinta. Sitten kun lähtee, käy vain etsimässä paikan omistajan ja antaa rahat käteen. Vietnamissa piti luovuttaa passi ja täyttää tietojaan ja joissain paikoissa jopa maksaa ennakkoon yöpymisistään.

Motskarimatka takaisin meni vähän nopeammin, ehkä 4 tunnissa. Matkaa taisi mittariin tulla joku 150 km. Keskinopeus ei siis ole huima. Joka kylän kohdalla piti hidastaa, sillä tiet ovat täynnä lapsia ja eläimiä. Matkalla myös kaksi miestä nukkuivat asfalttitiellä puun varjossa. Tarkkana täällä ajaessaan saa olla, mutta koska nopeudet ovat pieniä, ei ajaminen ole kuitenkaan ole vaikeaa tai mitenkään erityisen vaarallista. Kävimme myös toisella luola-alueella lähellä Luang Prabangia, mutta emme viitsineet maksaa lippuja ja pyörimme vaan ulkona hetken ja lähdimme takaisin. Tie luolalle oli todennäköisesti hienompi, kuin luola itse. Tiellä näin myös trooppisen käärmeen, se oli ehkä n. 80cm ja vihreä-keltaruskea. En ole varma ajoimmeko sen päälle, kun en viitsinyt hidastella, mutta paluumatkalla se ei ainakaan enää ollut samassa paikassa.

Nyt aiomme lähteä vaateostoksille ja ja palauttamaan pyörän. Myös huomisen laivaliput pitäisi ostaa. Tarkoituksemme on siis huomenna kahdeksalta aamulla lähteä laivalla Mekongia pitkin länteen kohti Thaimaata. Menemme vastavirtaan, joten vauhti on hidas ja joudumme yöpymään välillä Pak Bengissä. Sieltä sitten maanantaina jatkamme kohti rajanylityspaikkaa Huay Xaissa. Siellä saatamme myös joutua olemaan yön. Sieltä tarkoitus olisi sitten suunnata kohti Chiang Maita, mutta voi olla, että olemme jossain välillä vielä yhden yön ennen sitä. Olemme siis varmaan poissa netistä taas joitain päiviä, enkä matkapuhelinverkostakaan mene takuuseen. Pistämme mahdollisuuksien mukaan raporttia tekstiviestillä.

Iso mopo

Jaahas... Nyt ollaan siis täällä Nong Khiawissa toista päivää. Toissa iltana oli nokka tukossa ja haettiin antihistamiinia tai jotain semmoista Luang Prabangin apteekista kiltiltä sedältä. Se auttaa kummasti eikä tarvii enää niistellä. Kaippa täällä on sitten jotain siitepöyä, jolle olen allerginen, onhan mulla joinain keväinä Suomessakin allergiaoireita ollut. Eilen aamuna sitten kasin aikoihin otettiin motskari (Van Van) alle Green Discoveryn toimistolta 3 päiväksi hintaan 20€/päivä. Aamupalan ja vilkkaan liikenteen ajoharjoittelun jälkeen suunnattiin kohti väljempiä vesiä mahtavalla pyörällämme. Se on kyllä hieno. Jopa yksi turisti pysähtyi aamupalapaikkamme eteen ottamaan valokuvia pyörästämme, kun se oli siinä parkissa. Paikallisten setienkin suut vääntyvät hymyyn kun me kiidetään ohi, vaikkeivat he normaalisti kovin paljon hymyile. Eihän tuo mikään kovin erikoinen peli ole, 200 kuutioinen ja kulkee ehkä 100km/h jos kokeilisi, mutta näillä teillä ei 70km/h kovempaa olla taidettu mennä. Ulkonäköön on kuitenkin panostettu ja varsinkin renkaiden kokoon. Näille teille tuo on oikein mukava peli.

Eilisen päivän aikana kertyi 200km mittariin. Ensin ajeltiin tänne Nong Khiawiin ihmettelemään vuorien keskelle ja otettiin täältä majapaikka. Sitten jatkettiin n. 40km itään vuoristoteille ja ajeltiin pienten kylien läpi. Lapset olivat villinä meidät nähdessään, hyvä etteivät alle hyppineet. Lopulta päätettiin palata takaisin, kun tie vain jatkoi ja jatkoi nousuaan ja kello alkoi olla jo paljon. Takaisin tultiin vapaa silmässä lasketellen ja majapaikan kautta suikattiin syömään illallista. Tällä kertaa ruoka oli molempien mielestä oikein hyvää ja saimme seuraa ravintolan omistajan veljestä, joka puhui varsin sujuvaa englantia ja oli myös kiinnostunut pyörästämme. Kyselimme häneltä vinkkejä, mitä täällä kannattaisi nähdä, sillä suunnitelmamme olivat vielä vähän auki. Hän myös kertoi, että Laosin populaatio on melkein triplaantunut 30 vuodessa ja ilmeisesti jatkaa vielä kasvamistaan, sillä pieniä lapsia on kadun vierustat pullollaan. Paljon uutta työvoimaa, mutta tuo paljon haasteita terveydenhuollolle ja koulutusjärjestelmälle. Ilmeisesti tännekin kaavaillaan jonkinlaista lasten määrää rajoittavaa järjestelmää. Syönnin jälkeen siirryimme takaisin majapaikkaan ja menimme kerrankin aikaisin nukkumaan.

Aamulla sitten heräsimme kahdeksan jälkeen virkeinä kuin tikanpojat ja lähdimme bussiasemalle/venesatamalle ihmettelemään, miten pääsisimme Muang Ngoi Neuaan. Se on semmoinen joku paikka, josta emme oikein tienneet mitään, muutakun että joku kylä, jossa käy turisteja. Eilisen ravintolan setä oli kertonut, että ihan kiva paikka on. Ei sähköjä, eikä teitä kylään - vain veneellä pääsee. Otimme veneen kuljettajalla vuokralle, ja lähdimme sinne käymään. Kuskina toimi kyläläinen poika ja veneenä semmoinen iso paatti, jonne olisi mahtunut varmaan ainakin 20 henkeä. Matkasimme jokea ylävirtaan jonkun 20 km, ylös aika kovistakin koskista. Hyvin kuitenkin vene pysyi pojalla hanskassa.

Kylään päästyämme kävimme aamiaisella. Täytetyt patongit ovat täällä tosi hyviä (kiitos ranskalaisten), ja semmoiset siis söimmekin niinkuin monena muunakin aamuna. Välillä ollaan myös syöty isoja kulhoja nuudelikeittoa aamupalaksi. Keitto taitaa olla paikallisten suosikkiaamiainen, ja hyviä nekin on kyllä ollut. Kylä oli oikein mukavan ja leppoisan oloinen. Ei nähty mitään moottorilla toimivaa menopeliä. Siellä voisi varmasti viettää pitkiäkin aikoja. En tiedä onko nyt hiljainen kausi turismin suhteen, sillä kylä oli täynnä majataloja, ravintoloita ja bungaloveja, mutta turisteja oli vain muutama. Vähemmän turisteja kuin 4000 Islandsilla ja paljon paljon vähemmän turisteja kuin Vang Viengissä. Kuitenkin tuolla oli paljon enemmän turismin merkkejä, kuin esim 4000 Islandsin Don Khonilla ja Don Detillä, että joskus siellä varmasti on ainakin ollut paljon turisteja. Ainakin tällä hetkellä tuo olisi oiva paikka, jos haluaisi eristäytyä muusta maailmasta, mutta säilyttää kaikki turistikeskuksen mukavuudet poislukien sähköt, puhelinverkon ja netin.

Kylässä pyörittyämme lähdimme metsätielle kävelemään kohti jotain luolia. Eivät olleet mitenkään erikoisia. Tie luolille sen sijaan oli oikein mukava ja hieno näkymiltään. En ymmärrä mikä luolissa kiehtoo turisteja. Laosissa on kaksi suurta luonnon luomaa turistimagneettia; luolat ja vesiputoukset. Putoukset on kiehtovia, mutta luolat eivät niinkään. Ehkä se on vähän sama kuin koirien ja kissojen suhteen, jotkut pitää kissoista ja toiset koirista. Ja siitä kätevällä aasinsillalla siihen, että pieni koira yritti purra meitä Muang Ngoi Neuassa. Se ei ollut mukavaa. Joka tapauksessa ajattelimme vierailla täällä vielä yhdessä luolassa tänä iltana tai huomenaamuna ja antaa luolille uuden mahdollisuuden. Se on semmoinen luola, missä väki on piileskellyt toisessa Indokiinan sodassa, se on tässä majapaikkamme lähistöllä.

Ja missäs olinkaan... tulimme takaisin äsken Muang Ngoi Neuasta alavirtaan kovaa kyytiä läpi koskien ja päräytimme takaisin majapaikkaamme. Heidi meni suihkuun, sillä täällä on aika hiostava keli. Minä jäin tähän terassille kirjoittamaan tätä ja nyt taidan mennä itsekin kylmään suihkuun. Niinjoo ja matkamme ensimmäinen majapaikka kyykkyvessalla on nyt löytynyt. Olisi täällä varmaan ollut länsimaisiakin vessoja, mutta ajattelimme nyt tutustua kunnolla tuohon kyykkimisen ihmeelliseen maailmaan, kun kerran tilaisuus tarjoutui. 5€/yö maksaa tämmöinen oma bungalovi täällä vuoristomaisemilla. Kun Luang Prabangissa maksoimme 10€ huoneesta guesthousessa. Tästä olisi saanut myös bungalovin jaetuilla suihku/vessatiloilla 3€/yö. Täällä olisi siis aika edullista viettää pitkiäkin aikoja, kuten tuo viereisen bungalovin pariskunta tuntuu tekevän. Ilmeisesti ovat jotain kirjailijoita, kun ovat istuneet aina terassillaan kannettavien tietokoneiden kanssa, kun olemme heidät nähneet. Mutta nyt sinne suihkuun ja sitten syömään.