Byrokratia on pylleröstä

Nyt ollaan turvallisesti saavuttu Thaimaan puolelle Chiang Maihin. Vähän oli haikeaa lähteä Laosista pois, koska se oli meidän kummankin mielestä ihan tosi kiva ja kaunis maa ja sinnekin toivottavasti joskus mennään takasin! Kahden päivän venekyyti Mekongia pitkin oli oikein hyvä tapa poistua maasta, vaikka se saaattaakin kuulostaa melko tylsältä. Pak Bengissä oltiin puolessa välissä yötä. Hyvin siinä istuskellessa ja kyylätessä aika kuitenkin kului. Saman matkan olisi voinut halutessaan taittaa myös pikaveellä, ja niitä suhahtelikin aina välillä meidän laivan ohi. Ai niin joo, vikana aamuna Luang Prabangissa heräättiin kuudelta katsastamaan munkkien kulkuetta. Ne oli keräilemässä ruokaa paikallisilta. Simo haluaa myös lisätä tähän kuvan banaanista löytyneestä siemenestä. Siinä se nyt sitten on.

Ero Laosin ja Thaimaan välillä oli kyllä yllättävän suuri. Heti rajan jälkeen rakennukset muuttui uudemmiksi ja tiet oli hyvässä kunnossa, teillä näkyi autoja eikä vain pääasiassa mopoja ja autokanta oli varmaan hienompaa kuin Suomessa. Ihan kuin olisi tultu yhtäkkiä Eurooppaan. Thaimaa siis näköjään todella on kehityksessä huomattavasti naapuriaan edellä. Mulla on sivistyksessä aukko, mutta onko siis niin, että Thaimaa ei koskaan ole ollut minkään valtion siirtomaa? Jos näin on, niin ehkä täällä sitten osittain sen takia menee vähän lujempaa, kun kukaan ulkopuolinen ei koskaan oo ollut hyötymässä näiden rikkauksista. Enpäs tiedä, täytyy perehtyä aiheeseen joskus tarkemmin. Turismia täällä ainakin on varmaan ollut paljon kauemmin kuin Laosissa, joten vaurastuttaahan sekin osaltaan.

Chiang Maihin saapuminen oli jotenkin outoa, koska yhtäkkiä oltiin taas isossa kaupungissa, jossa on ihan kaikkea. Hiljalleen ollaan kuitenkin jo sopeutumassa taas tällaiseen menoon. Laosin puolella ei esimerkiksi prostituutiota näkynyt oikeastaan yhtään, mutta täällä kyllä on tarjolla vaikkas mitä. Mutta kiva paikka tää on! Täälläkin on tosi paljon watteja ja oikein värikkäälle kaupungille vaikuttaa.

Kauheasti ei olla vielä ehditty kierrellä, sillä tämä päivä on mennyt viisumi- yms. asioita vatvoessa. Kuten Simo jo aiemmin mainitsi, täällä on käytännöt muuttuneet ihan hiljattain ja me saatiin maitse rajan yli tultaessa vaan kahden viikon leimat passeihin. Tallustettiin siis tänään Immigration Officeen hakemaan pidennystä ja yllätys oli melkoinen, kun selvisi, jottei asia olekaan ihan niin yksinkertainen. Vaihtoehtoja oli kaksi: Joko käydään nykyisen leiman vanhenemisaikoihin jollain rajalla kääntymässä ja saadaan uudet kaksi viikkoa, tai sitten maksetaan 40 euroa/nassukka ja saadaan 7 päivän pidennys heti. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyttiin ostamaan seitsemän päivän pidennys, ja lähdetään nyt siis Thaimaasta Malesiaan samoihin aikoihin kuin Mikko lähtee takaisin Suomeen. Mutta on kyllä ihan naurettava käytäntö! Siis mikä järki siinä on, että lentokentältä saa 30 päivän leiman, mutta maarajalla 15? En kykene ymmärtämään. Näin sitä ollaan ympäristön puolella ja tuetaan lentämistä. Mutta kannattaa siis ottaa asia huomioon, jos suunnittelee Thaimaan matkaa. 30 päivän viisumin olisi voinut hakea ennakkoon ja sen olisi saanut myös Vientianesta, mutta ei myö tajuttu, kun tää oli niin uusi juttu. Simo kirjoitti palautelaatikkoon kitkerää palautetta asiasta (Hanna olisi varmaan toiminut samoin...?), ja toimistossa oli muitakin hieman vihaisia turisteja, joille asia oli tullut yllätyksenä. Täytyy ajatella positiivisesti, että nyt me ollaan suunniteltua pidempi aika Malesiassa ja se on toivottavasti kiva paikka se.

Nyt hengähdetään hetki ja sitten lähdetään rauhoittunein ja jälleen lempein mielin keksimään aktiviteettejä seuraaville päiville!