Hiekkaa ja pikeä

Täällä ollaan taas Luang Prabangissa. Pohjoisempana ei enää kännykkäverkkoa saati internettiä ollutkaan, joten olimme tavoittamattomissa nämä pari päivää. Onneksi kukaan ei ollut kysellyt perään. Saavuimme juuri hetki sitten samaan majapaikkaamme, josta 2 yötä sitten lähdimme. Saimme eri huoneen, kalliimman ja parvekkeellisen (15€/yö). Heidi meni suihkuun, sillä tie tänne oli pölyinen ja osa tiestä oli hiekkatietä. Osaa tiestä taas päällystettiin juuri ja vasta laitettu piki roiskui ikävästi vaatteillemme. Pitää lähteä tänään vaatetäydennyksiä hakemaan, sillä ainakin kaksi Heidin paidoista on kadonnut pesussa ja loput on likaisia. Eipä mullakaan taida olla kuin yksi puhdas paita. Huomenna on sitten tarkoitus lähteä kohti Thaimaata jokilaivalla, joka matkaa 2 päivää rajalle ja rajallakin ehkä pitää vielä yksi yö olla. Ei siis taida ehtiä pyykkäilemään ainakaan seuraavan 3 päivän aikana.

Eilisen kirjoitteluni jälkeen kävin suihkussa ja lähdimme syömään ja vettä hakemaan. Osuimmekin varmasti kylän parhaimpaan ravintolaan, jossa saimme taas syödä todellisen herkkuaterian. Ravintolan pitäjät olivat oikein ystävällisiä ja iloisia ja toivat kaikenlaista ekstraa tilaauksemme lisäksi ilmaiseksi. Saimme maistella mm. aurinkokuivattua merilevää, joka oli oikein herkullista. Vähän niinkuin tilli-sipsiä. En enää edes muista, mitä kaikkea söimme mutta oli kyllä hyvää eikä taas laihtumaan päässyt. Palasimme sitten taas bungaloville ja menimme aikaisin nukkumaan.

Tänä aamuna heräsimme kasin jälkeen ja kävelimme samaan ravintolaan aamupalalle. Sen jälkeen ajoimme lähelle sille luolalle, jossa kyläläiset piilekelivät 60-70 luvulla kun USA ja muut pudottelivat yli kahden miljoonan dollarin päiväbudjetilla pommeja Laosiin. Luola oli kerrankin jännä paikka, se oli jaettu erilaisiin osiin, jotka olivat määrättyjä eri asukkaille, pormestarilla oli oma hiekkavalleilla suojattu luolan osa, taiteilijat oli asetettu luolan suuaukolle. Mukaammme tuli ensimmäisessä luolassa käytyämme paikallinen poika oppaaksi. Vanhempansa olivat olleet luolassa piilossa sodassa. Poika esitteli meille toisen luolan, jossa oli ollut Luang Prabangin pankki. Siellä oli todella pitkä ja ahdas tunneli, joka vei pankinjohtajan luolaan. Siitä edempää olisi kuulemma löytynyt isoja hämähäkkejä ja verta imeviä lepakoita, mutta päätimme jättää ne väliin. Rahanlaskijoilla oli oma luolansa ja rahat ja muu arvokas oli myös niin ikään kätketty omaan salaluolaansa. Maksoimme pojalle avusta ja lähdimme takaisin riisipellon vieressä kulkevaa polkua pitkin. Polulla tapasimme käärmeen, joka Heidin kiljuntaa säikähtäneenä lähti uimaan riisipeltoa pitkin poispäin meistä. Sitten kävimme hakemassa kimpsumme ja kampsumme ja maksoimme yöpaikan. Täällä Laosissa kaikissa pienemmissä paikoissa on varsin luottavaista väkeä. Kun majapaikan ottaa, ei kysytä yhtään mitään. Annetaan vain avain ja ilmoitetaan hinta. Sitten kun lähtee, käy vain etsimässä paikan omistajan ja antaa rahat käteen. Vietnamissa piti luovuttaa passi ja täyttää tietojaan ja joissain paikoissa jopa maksaa ennakkoon yöpymisistään.

Motskarimatka takaisin meni vähän nopeammin, ehkä 4 tunnissa. Matkaa taisi mittariin tulla joku 150 km. Keskinopeus ei siis ole huima. Joka kylän kohdalla piti hidastaa, sillä tiet ovat täynnä lapsia ja eläimiä. Matkalla myös kaksi miestä nukkuivat asfalttitiellä puun varjossa. Tarkkana täällä ajaessaan saa olla, mutta koska nopeudet ovat pieniä, ei ajaminen ole kuitenkaan ole vaikeaa tai mitenkään erityisen vaarallista. Kävimme myös toisella luola-alueella lähellä Luang Prabangia, mutta emme viitsineet maksaa lippuja ja pyörimme vaan ulkona hetken ja lähdimme takaisin. Tie luolalle oli todennäköisesti hienompi, kuin luola itse. Tiellä näin myös trooppisen käärmeen, se oli ehkä n. 80cm ja vihreä-keltaruskea. En ole varma ajoimmeko sen päälle, kun en viitsinyt hidastella, mutta paluumatkalla se ei ainakaan enää ollut samassa paikassa.

Nyt aiomme lähteä vaateostoksille ja ja palauttamaan pyörän. Myös huomisen laivaliput pitäisi ostaa. Tarkoituksemme on siis huomenna kahdeksalta aamulla lähteä laivalla Mekongia pitkin länteen kohti Thaimaata. Menemme vastavirtaan, joten vauhti on hidas ja joudumme yöpymään välillä Pak Bengissä. Sieltä sitten maanantaina jatkamme kohti rajanylityspaikkaa Huay Xaissa. Siellä saatamme myös joutua olemaan yön. Sieltä tarkoitus olisi sitten suunnata kohti Chiang Maita, mutta voi olla, että olemme jossain välillä vielä yhden yön ennen sitä. Olemme siis varmaan poissa netistä taas joitain päiviä, enkä matkapuhelinverkostakaan mene takuuseen. Pistämme mahdollisuuksien mukaan raporttia tekstiviestillä.