Ja vielä budjetista

Kirjoitan nyt vielä budjettiasioista tähän lopuksi ennenkuin unohdan.
Kiina ja Laos olivat halvimmat. Sitten Vietnam ja Malesia ja Thaimaa.
Isot kaupungit tietenkin kalliimpia. Varsinkin Singapore. Ei kuitenkaan ihan Suomen tasoa.

Laosissa pärjäilee kahden ihmisen matkaseurue hieman nuukailemalla 20€ päivä joissain paikoissa (Pakse, Savannakhet) ja sitten kalliimmissa kaupungeissa (Luang Prabang) 40€ päivä. Thaimaassa sai pahimmillaan pistää puolet lisää. Siinäpä hintahaitari. Kaupungeissa on sitten taas tosiaan kalliimpa joten niihin saa varata rahaa vähintään 60€/päivä ja sekin voi tehdä tiukkaa. Ja puhun nyt tosiaan kahden ihmisen elämisestä ja yöpymisestä.

Jos nyt miettisin uudelle Kaakkoisaasian matkalle budjettia KAHDELLE hengelle niin kaava olisi seuraavanlainen (Oletan että matkavarusteet jaa vaatteet on jo olemassa):
Kaksi tonnia lentoihin ja lääkkeisiin ja 1,500€ per kuukausi muuhun elämiseen.

Tuolla pitäisi pärjätä, jos on valmis elämään paikoissa, joissa ei aina ole ilmastointia tai lämmintä vettä. Tuolla budjetilla ei myöskään tarvitse hirveästi raha-asioita pohtia, eli tuo ei oli mikään todellisen nuukailijan budjetti. Todellinen nuukailija saattaisi pärjätä puoletkin vähemmällä mutta kyllä se ehkä silloin jo voisi syödä vähän nautintoa matkasta.

Ja tosiaan myös luonnollisesti kaava ei päde täysin yksin matkutajaan sillä yksin matkustaessa rahaa kuluu usein enemmän majoitukseen.

Viimeinen kirjoitus

Nyt on matkan viimeinen vuorokausi menossa ja edessä on enää kahdeksan tunnin kärsimyslento Helsinkiin. Nyt ollaan siis Pekingissä odottelemassa kolmen tunnin päästä lähtevää konetta. Täällä on varsin vilpoisaa (+3C) ja harmaata. Ei lehtiä puissa. Tunti sitten saavuttiin tänne Singaporesta kuuden tunnin lennolla ja onnistuttiin saamaan itsemme kaikista porteista ja turvatarkastuksista läpi. Kierreltiin tax-free kaupat ja ostettiin tölkilliset limsaa. Sitten käveltiin lähtöportillemme, Heidi alkoi nukkumaan penkille ja minä kirjoittamaan tätä.

Viimeinen päivä Singapporessa meni shoppaillen. Ostoskeskuksia ostoskeskuksien perään. Ostin uuden laukun, kun vanha oli Laosin piestä ja meriveden suolasta muuttunut laikukkaaksi. Sitten ostin myös kauluspaidan ettei näytä ihan alkuasukkaalta, kun tulee takaisin. Heidi osti kahdet kengät ja laukun. Semmosen samanlaisen laukun kuin Avril Lavignella. Hyvin se shoppailu sitten lopulta meiltäkin onnistui.

Lento tänne meni mukavasti Singapore Airlinesillä. Viihdekeskukset oli taas edessä, joten katsottiin elokuvat niistä. Palvelu oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Unta ei pahemmin saanut. Singaporen lentokenttä oli ehdottomasti hienoin näkemäni lentokenttä. Se oli arkkitehtuuriltaan tosi hieno ja siellä oli kaikenlaista jännää palvelua, kuten ilmainen elokuvateatteri, perhospuutarha, kuntosali ja uima-allas. Näin myös maailman suurimman sarjavalmisteisen matkustajalentokoneen. Se oli aikamoinen pötkö.

Siinäpä se matka sitten taisi ollakin...

Jos pienen yhteenvedon tähän teen niin matka oli tosi hyvin onnistunut. Ehdottomasti mukavin maa oli Laos. Jokaisella on kuitenkin makunsa, joten älkää mua syyttäkö jos ette tykkää. Mutta jos mää oon innoissani jo Särkänniemen kotieläinpihassa niin kuvitelkaapa suunnilleen Suomen valtion kokoinen kotieläinpiha, jossa joka nurkan takaa löytyy kukko tai hyvä ystävämme; vietnamilainen roikkomahasika.

Tässä pari lyhyttä videota Laosista, jotka antavat vähän lisää kuvaa siitä paikasta.





Mutta kaikki vierailemamme paikat olivat kyllä omalla tavallaan hienoja ja mielenkiintoisia. Matkan loppua kohden luonnollisesti turtui vähän tähän matkaamiseen, eikä jaksanut innostua ihan joka asiasta. Jos matkan olisi tehnyt toiseen suuntaan, olisi jotkut muut paikat voineet olla kiinnostavampia, kun niissä olisi tullut ensikertaa uudet asiat vastaan.

Eipähän tässä kai sitten muuta. Jospa ummistaisi silmänsä vielä hetkeksi ennen lennon lähtöä. Suomessa tavataan!

Kotia kohti!

Nyt on reissu melkein heitetty ja alkaa ajatukset olla jo aikalailla kotona. Täällä Singaporessa ollaan kuitenkin vielä sisukkaasti yritetty ihmetellä, mutta into ei ehkä ole enää niin suunnaton kuin melkein kolme kuukautta sitten Hongkongissa, sillä vähän nämä viimeiset päivät tuntuu sellaselta odottelulta. Ja kuten jo monesti aiemmin on todettu, niin nämä suuret kaupungit muistuttaa aina vähän toisiaan.

Singapore vaikuttaa kuitenkin mukavalle paikalle. Täällä on yllättävän vihreää, mutta ollaanhan me melkein päiväntasaajalla. Kuumuuskin on sen mukaista ja sadekuurot iskee aika yllättäen. Majaillaan Little Indian kaupunginosassa, ja täältä käsin ollaan metrolla ajeltu ympäri kaupunkia. Singapore on kyllä hyvä viimeinen kohde ennen Suomeen paluuta, sillä täällä voi jo yrittää palautella mieleen Suomen hintatasoa. Kaikki on kallista verrattuna useimpiin muihin kohteisiimme ja oltiin huvittuneen järkyttyneitä, kun hostellin pyykkikoneen käyttäminen maksoi 2,5 euroa. Yleensä vähemmällä on matkan aikana saanut pyykkipalvelun ja vaatteet on tullut somasti silitettyinä takaisin. Onhan se kuitenkin hyvä ennen arkeen paluuta palautella mieleen, että miten pyykkikone toimii.

Ollaan käyty kävelemässä China Townissa ja bisneskeskustassa ja käytiin myös ajelemassa kierros isolla maailmanpyörällä. Sieltä 165 metrin korkeudesta oli oikein hienot maisemat ja kaukaisuudessa näkyi Indonesian saaria ja vastakkaisessa suunnassa Malesia. Ei siis ole järin suuri paikka tämä Singapore. Maailmanpyörän alla oli formularata, ja ilmeisesti täällä on ainakin kerran ajettu joku F1-kisa. Ei oikein seurata lajia, niin ei olla perillä tarkemmin.

Singapore on shoppailijoiden paratiisi, sillä ostoskeskuksia on joillakin kaduilla kymmenittäin. Me reippaasti yritettiin niitä kierrellä, mutta ollaan niin surkean huonoja shoppaajia, että lähdettiin karkuun heti kun löydettiin etsimämme. Mää yritin vähän etsiskellä pitkahihaista paitaa, mutta eihän täällä kukaan sellaisia ilmeisesti käytä. On vähän vähissä lämpimät vaatteet, mutta ehkä sitä Tampereelle ja vaatekaapille asti selviää.

Käytiin myös Singaporen eläintarhassa, joka oli varmaan hienoin eläintarha, jossa ollaan käyty. Siellä oli tosi vihreää ja jotkut lajit oli vapaana ja aitaukset näytti isoille ja eläimet niin hyvinvoiville kuin eläintarhassa nyt vaan voi.

Täällä on myös hauskaa kuunnella paikallisia ihmisiä, sillä ne tuntuu olevan aidosti ja luovasti monikielisiä. Samassa keskustelussa saattaa kuulla kolmea kieltä, ja ihan pienet lapsetkin osaa englantia.

Huomenna hengaillaan täällä vielä iltaan asti ja yhden aikoihin yöllä lähtee paluulento. Edessä onkin melkoinen kierros, sillä vaihdetaan konetta Pekingissä. Mennään siis aluksi vähän väärään suuntaan, ja Pekingissä neljän tunnin odottelun jälkeen päästään Finnairin koneeseen ja kohti Helsinkiä, jonne saavutaan toivottavasti perjantaina kahden aikoihin.

Mää en tänne varmaan enää tämän jälkeen kirjoita, joten täytyypäs vähän tehdä yhteenvetoa. Lyhyesti ja ytimekkäästi voi todeta, että on ollut ihan huisin kiva matka, joka on ylittänyt kaikki odotukset. Niin monenlaista on tullut nähtyä ja tehtyä, että ei edes osaa tässä vaiheessa sanoa, että mikä on ollut hienointa. Paitsi että osaapas! Kyllä Laos on jäänyt ehdottomasti kiinnostavimpana, rennoimpana ja muihin maihin verrattuna erilaisena paikkana mieleen. Sinne kyllä tahtoisin uudelleen. Kaikki muutkin paikat on ollut omalla tavallaan mielenkiintoisia, ja mihinkään meneminen ei kaduta. Kolme kuukautta on tuntunut tosi lyhyelle ajalle, ja vielä ois niin paljon nähtävää! Kiva kiva matka! Mutta kiva tulla kotiinkin! Täytyy vaan heti alkaa suunnitella uusia matkoja... Niin eikä budjettikaan ylittynyt, vaan ennemminkin alittui roimasti. Saadaan siis ostettua Salesta vähän maitoa ja ruispaloja!

Mutta eipä siis muuta kuin heipparallaa! Kivaa, kun ootte seuranneet meidän matkaa ja nähdään Suomessa ennemmin tahi myöhemmin!

Loput Tiomanista

Nyt ollaan Singaporessa ja tultiin juuri aamupalalta. Eilen aamulla aikaseen lähdettiin lautalla ensin Mersingiin, Mersingistä bussilla Johor Bahruun ja sieltä bussilla Singaporeen. Ei yritetty salakuljettaa purkkaa maahan sillä 500€ sakko pelotti. Rajan ylitys meni varsin kivuttomasti. Kaksi edellistä päivää ovat olleet muuten mainioista keleistä poiketen pilvisiä ja sateisia. Meitä se ei pahemmin haitannut, mutta tajusimme nyt miksi ihmisillä on niin ristiriitaisia mielipiteitä netissä Tiomanista. Kolme päivää sitten saimme naapuriimme uudet asukkaat - kaksi itävaltalaista naista. Kerroimme heille, miten mukava paikka Tioman on ja miten voi nähdä kaikkia jänniä ötököitä ja miten näkyvyys meressä on mahtava. Seuraavana aamuna sitten oli pilvistä ja yöllä oli tullut vettä kovasti. Paikka näytti ihan harmaalta, laskuvesi paljasti kaikki mereen heitetyt roskat ja sade oli sekoittanut meriveden sameaksi. Sademetsä kuhisi itikoita ja oikein mitään ei voinut tehdä kun kaikki oli märkää. Naiset eivät siis olleet kovinkaan innoissaan paikasta eivätkä pitäneet paikallisesta ruoastakaan, joten päättivät lähteä pois. Tuskin siis tulevat Tiomania ystävilleen ylistämään.

Toisaalta me taas pidimme Tiomanista tosi paljon. Se oli kaunis saari, ranta oli mainio snorklaukseen, joskin jotain rojua aina laskuveden aikaan paljastui, mutta sitä oli kuitenkin verraten vähän. Ruoka oli mielestämme suhteellisen hyvää. Erityisesti tuoreet kalat grillattuna olivat hyviä. Maistoimme mm. barrakudaa ja sinitäplärauskua (blue spotted stingray). Ja pirtelöt olivat parempia kuin missään aiemmin. Itikoita ei rannalla ollut. Ainoastaan metsässä sateen jälkeen. Sukeltamisesta ei ole vertailukohteita muutakun Näsijärvi, mutta voin sanoa, että oli hieman hienompi ja kalaisampi paikka kuin Näsijärvi. Meille sattui vielä aurinkoinen kausi, joten ei ihme että tykkäsimme. Tioman tuntuu siis jakavan mielipiteitä aika paljon. Joka tapauksessa, jos Tiomanilla joku käy, niin älkää menkö Tekekin rannalle. Mielestäni Air Batang (ABC) oli kaunein ja paras rannoista joten ehkä sieltä kannattaa aloittaa. Juarassa ei käyty sillä se on sesongin ulkopuolella kuulemma aika hiljainen. Jos harrastat sukellusta, kannattaa ehkä valita Salangin ranta, sillä siellä on eniten kilpailutettavia vaihtoehtoja. Itse suosittelen Fisherman Diversia.

Toissapäivänä siis lähinnä vaan hengailtiin bungalovilla ja syötiin hyvin. Eilen tultiin tänne Singaporeen ja täällä eilen ilta kierreltiin ostoskeskuksia.

Ja loppuun vielä hieno kuvasarja nousuveden ja laskuveden eroista. Kuvien ottamisella on kuutisen tuntia eroa. Tuona aikana vedenpinnan korkeus muuttui noin 2 metriä.

Paljon pulikointia

Sitten viime kirjoitukseni olen sukellellutkin oikein urakalla. Tänään tulin viimeiseltä sukellukseltani, joita kertyikin sitten kaikenkaikkiaan 11 kappaletta. Ensin tein 6 tavallista huvittelusukelusta ja sitten päätin vielä käydä Advanced Open Water Diver -kurssin, eli jatkokurssin sukellustutkintooni. Täällä kun nämä sukelluskurssit ovat yli puolet halvempia kuin Suomessa. Jatkokurssi opetti uusia sukellustaitoja, auttoi parantamaan vanhoja ja kasvatti maksimisukellussyvyyttäni 18 metristä 30 metriin. Koska arkipäivät olivat saarella tosi hiljaiset, sain sukellella kouluttajani/opastajani Jayn kanssa aikalailla kahdestaan. Ruotsalainen pariskunta ja hollantilainen pariskunta oli toissapäivänä reissulla mukana ja käytiin hollantilaisten ja Jayn kanssa illalla sitten syömässä. Hollantilaiset olivat matkustaneet 7 kuukautta vähintään yhtä vauhdikkaasti, kuin mekin nämä 3.

Aikamoisia seikkailuita sain sukelluksillani kokea. Pinnan alla tosiaan avautuu aivan uudenlainen maailma, jossa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Erilaisia kalalajeja näin kymmeniä jos ei satoja. Barrakudia, mureenoita, rauskuja, klovnikaloja, enkelikaloja, skorpionikaloja, hain, kilpikonnan ja monia muita, joiden suomenkielisiä nimiä tiedä. Yösukelluksella plankton hohti kuin kipinöiden kun kättä heilautti ja merenpohjassa olevan laivanhylyn tutkiminen taskulampun valossa oli varsin jännää puuhaa. Tänään kävin aamulla syväsukelluksella 30 metrissä. Syväsukellus ei sinänsä niin kovin kiehdo, mutta se kuului tutkintooni ja sen suorittaminen luonnollisesti parantaa sukellustaitoja matalemmissakin vesissä. Ei kolmessakymmenessä metrissä sen kummallisemmalta näyttänyt kuin 15 metrissäkään. Sen jälkeen tunnistin kaloja ja piirtelin kalojen kuvia veden alla kirjoitustauluuni sitä mukaa kuin niitä näin. Kouluttajallani oli varmaan hauskaa kanssani, kun siltä meinasi lähteä regulaattori suusta nauraessaan mulle. Mutta minkäs minä sille voin, että kohti lähestyvä 40 kiloinen ilkeän näköinen kala hieman pelottaa tai että reitilläni oleva metrin halkaisijan omaava merikilpikonna sotkee mun kompassin katseluni. Niin paljon kaikkea jännää tapahtui kyllä, etten niitä jaksa tähän alkaa kirjoittamaan, mutta suosittelen kyllä kokeilemaan edes snorklausreissua joskus täällä päin ollessa. Ja uskaltaisin väittää, että esim. laskettelu on varallisempaa kuin sukellus (jos on saanut koulutuksen). Tottakai sulkeltaessa pitää olla kokoajan valppaana tiettyjen asioiden suhteen, mutta kun niitä paukutetaan kurssilla kymmeniä kertoja ja kerrataan vedessä, ne kyllä jäävät päähän.

Mitäs muuta sitten sukelluksen lisäksi on tapahtunut... Syöty on taas paljon. Mummon opetus; "pittää syyä että jaksaa" on siis pidetty mielessä. Paikallisia herkkuja on kokeiltu kun ei täältä paljoa muuta saa. Hyvältä on maistunut välillä ja välillä ei niin hyvälle. Liskoja on tarkkailtu ja välillä pulikoitu. Paikallinen väkikin on tullut sen verran tutuksi että aika paljon meitä jo moikkaillaan kun tuolla kävellään. Oikein ystävällistä väkeä on eikä kukaan ole yrittänyt huijata. Hyvin puhuvat englantia - paljon paremmin, kuin esim. Thaimaassa. Johtunee siirtomaahistoriasta. Tosiaan hieman haikeaa on kun lähtö lähestyy. Nyt kun on ollut paikallaan ja levännyt, niin on taas energinen olo ja voisi taas reissata, mutta on siinä kotiintulossakin puolensa. Ehkäpä sitä joskus taas pääsee reissuun sitten.

Huomenna on sukellusvapaa päivä täällä ja ylihuomenna lähdetään kohti Singaporea. Palaamme siellä asiaan jos keretään.

Sukeltelua ja kirjoja

Täällä saarella kuluu aika kyllä oikein mukavasti, ja yllättävän hyvin ollaan sopeuduttu rantalomailuun. Simolla tosin ei juurikaan oo ollut aikaa löhöilyyn, sillä se on ollut sukeltamassa melkein joka päivä ja on tälläkin hetkellä tutustumassa yösukelluksen ihmeelliseen maailmaan. Kivaa on kuulemma ollut ja päivällä se kohtasi muun muassa tosi ison kilpikonnan ja muutenkin on kuulemma oikein jännää. Mää koitan koko ajan aktiivisesti unohtaa, että se on parhaillaan jossain 20 metrin syvyydessä, koska ajatus ei ole kovin mukava.

Mutta ei sillä, etteikö mullakin ois jännää! Tänään esimerkiksi hukkasin huoneen avaimet rantahietikkoon. Menin aivan tolaltani. Noin 10 minuutin intensiivisen kaivelun jälkeen avaimet onneksi löytyi. Muutenkin on ollut mukavaa, kun olen saanut rauhassa lukea kirjoja niin paljon kuin vain ikinä ehdin. Kaikkialle levittäytyvistä ruotsalaisista on se ilo, että ne jättää jälkeensä paljon kirjoja, joten mun lomalukeminen on ollut oikein hyvin turvattu.

Täällä saarella on ihan hurjan paljon kissoja! Meillä on jo monta kissaystävää. Rakkain uusista ystävistämme on tän majapaikan tyttökissa, joka meidän tänne tullessa oli viimeisillään raskaana. Me ruokittiin sitä tonnikalalla ja pidettiin kuin kukkaa kämmenellä ja niiiiin kovasti toivottiin, että se tulisi sitten meidän luo synnyttämään. Mää oon nimittäin Simolle tosi kateellinen, koska niiden kissa synnytti aikoinaan Simon sänkyyn, ja mää en oo koskaan kokenut mitään vastaavaa. Mutta ei auttanut tonnikalat ei, sillä se meni sitten naapurimökin italialaisen fabion luo synnyttämään. Niin epistä! Kyseessä ei tosin ollut mikään innolla odotettu iloinen perhetapahtuma, sillä pahvilaatikko pentuineen katosi majapaikan omistajan mukana hyvin nopeasti, eikä pentuja ole enää näkynyt. Tuore äiti sen sijaan palasi eilen illalla meidän kuistille roikkuvan mahansa kanssa, ja me ollaan yritetty parhaamme mukaan lohduttaa ja helliä sitä :(

Maanantaina jatketaan kohti Singaporea, josta sitten torstain ja perjantain välisenä yönä toivottavasti päästään turvallisesti kotimatkalle! Vähän alkaa jo olla haikea fiilis, kun matka alkaa olla loppusuoralla, mutta on kotiinpaluukin jo ihan mukava ajatus!

Vihdoinkin sukeltamaan

Nyt ollaan kaksi yötä vietetty täällä Tiomanin saarella Salangin rannalla. Suunnittelemastamme mahtavasta viidakkovaelluksesta läpi saaren tuli pienoinen floppi, sillä uskalsimme kävellä ehkä 100 metriä viidakkoon pientä polkua pitkin. Sen aikana kaikki kuulemamme käärme- ja punkkijutut rupesivat kummittelemaan mielissämme niin, että tulimme valkoisina pelosta pois pöheiköstä. Pelot eivät ehkä olleet aivan tuulesta temmattujakaan, sillä meillä kummallakaan ei ole matkassa näihin helteisiin sopivia pitkiä housuja, eikä sandaaleja kummempia jalkineita mukana. Luulimme että polku olisi ollut leveämpi, mutta sitä välillä tuskin erotti ruohikosta. Palatessamme takaisin näimme puussa python-käärmeen vaanimassa apinoita. Näytimme käärmettä ohi kulkeneelle paikalliselle pojalle, joka tuumasi vain, että yksi pienikö siellä puussa vain tänään on. Taidamme jättää viidakkoseikkailut toiseen kertaan; kun on paremmat varusteet mukana. Viidakossa on muuten uskomattoman kuuma ja kostea. Hiki valuu niin, että koko ajan on iho kuin olisi juuri suihkusta tullut. Eipä ollut sellaistakaann ennen tullut koettua.

Toissa päivänä sitten tosiaan hyvästelimme Air Batangin rannan, jossa saimme maistaa mahtavaa pizzaa ja verovapaata Hoegaardenia hiekkarantabaarissa auringon laskiessa. Se oli kyllä mukava ranta. Siirryimme tänne Salangin rannalle mukavaan bungaloviin meren rannalle. Täällä eilispäivä tuli kulutettua tekemättä mitään ihmeempiä. Heidi on syventynyt kirjojen pariin ja minä kävin varaamassa sukellusreissun. Lauantaista eiliseen asti paikka oli pullollaan malesialaisia ja singaporelaisia turisteja, mutta tänään taas paikat ovat tyhjentyneet lähes autioiksi. Kyllä täällä muutama suomalainenkin on kuitenkin näkynyt. Snorklailemassa käytiin eilen ja toissapäivänä tuossa rannassamme. Vesi on todella kirkasta. Näkyvyys vähintään 15 metriä. Nemohan se sielläkin asui. Myös paljon kaikenlaisia muita hienoja ja värikkäitä kaloja uiskentelee heti muutaman metrin syvyisessä vedessä, joten snorklaamallakin näkee kyllä mukavasti kaloja.

Tänään sitten aamulla aikaisin heräsin ja lähdin sukelluskeskukselle ihmettelemään. Sieltä sitten varusteet kaiveltiin mulle ja lähdettiin laivaan. Koko matkan aikana mulle ei täysin selvinnyt, olivatko kaikki muut sukelluksella olleet töissä siinä sukelluskeskuksessa. Meitä oli yhteensä 8 mutta kaikki muut minua lukuunottamatta olivat ilmeisesti paikallisia. Yksi mies tosin oksensi yli laidan, joten hän ehkä oli turisti, mutta malesialainen kuitenkin. Seilasimme viereiselle pikkusaarelle, jonka rantavesissä piti sitten hypätä mereen sukelluskamppeet päällä. Hyppäsin ekana kellumaan mereen ja muut tulivat perässä. Hieman hirvitti, kun sukelluslaseilla alas katsoessani pohjaa ei näkynyt vaikka näkyvyys oli viidentoista metrin luokkaa. Siitä sitten kuitenkin lähdimme laskeutumaan hiljalleen alaspäin. Opastajani oli onnistunut valitsemaan mulle sopivan määrän painoja painovyöhön, ja pääsin varsin vaivattomasti pinnan alle. Korvat tirisivät paineen vaikutuksesta, mutta onneksi ontelot olivat flunssan jälkeen avautuneet ja paine tasautui nieleskelemällä ja nenää puristamalla. Viimein pääsimme pohjaan 18 metrin syvyyteen ja alkujärkytys alkoi hieman helpottaa. Vielä olin kuitenkin hieman kalana kuivalla maalla (ei erityisen sopiva vertauskuva) ja keskityin lähinnä kaikkien puoli vuotta sitten oppimieni asioiden muistelemiseen ja hengissä pysymiseen. Puolen tunnin sopeutumisen jälkeen aloin sitten pikkuhiljaa pääsemään taas jyvälle ja pystyin hieman nauttimaan maisemista. Se pieni saari, jonka edustalle ankkuroiduimme olikin jonkinlainen kukkula, josta suurin osa oli veden alla. Meressä avautui siis varsin jylhät näkymät ja oli hienoa sukellella massiivisten kivenjärkäleiden vierellä ja kukkulan seinämää ylös ja alas. Imeisesti siellä oli myös vaikka mitä erikoisia kaloja, mutta enpä juuri mitään erityisiä kaloja muistanut enää nähneeni kun opastajani pinnalla niistä kyseli. Kaloja siellä oli kuitenkin hurjat määrät ja vaikka minkä värisiä. Kuin olisi sukeltanut massiivisesssa akvaariossa.

45 minuuttia sukellettuani happi alkoi olla vähissä ja lähdimme nousemaan pintaan, pinnalla sitten odotin, että milloin ensimmäiset merkit sukeltajantaudista alkavat tuntumaan tai että onko keuhkot revenneet, mutta eipä ne tainneet olla kun vieläkin olen hengissä. Vähän oli huono olo, mutta se johtui joko jännityksestä tai merenkäynnistä. Mietin jo, että josko jättäisin toisen sukelluksen väliin, mutta onneksi ennen toisen sukelluksen alkua oloni helpotti ja päätin mennä vielä uudelle sukellukselle. Se olikin hyvä, sillä toinen sukellus meni ihan mainiosti. En enää jännittänyt niin paljon ja osasin hallita leijumistani oikein hyvin, joten pystyin liitelemään hyvin lähellä meren pohjaa. Sukelsin korallien keskellä, moikkasin Nemoa, näin merimadon, etanan ja uin läpi massiivisen kalaparven joka hienosti väisteli tieltäni pois. Kaloja oli kyllä taas paljon ja monenlaisia ja värisiä. Meren pohjassa oli isoja kivenlohkareita, joiden välissä pystyi uimaan, ja siellä asui varjoissa isoja kaloja. Happi riitti tällä kertaa hieman pidempään kun olin rauhallisempi.

Satamaan saavuttuani kävin hakemassa hetki aiemmin heränneen Heidin kirjansa parista ja menimme lounaalle. Seikkailuni maksoi 35€.