Uutta vuotta odotellessa

Kyllä me sitten aamulla päätettiinkin vielä hetki torkkua, ja sitten yhtäkkiä kello olikin jo melkein yksi... nyt pitäisi ainakin siis olla univelat kohta kuitattu! Suunnattiin sitten reippaasti tuonne Hongkongin saarelle, joka on kaupungin varsinainen bisneskeskus. Sinne pääsi katevästi lautalla, eikä matka kestänyt kuin muutaman minuutin. Hetken pilvenpiirtäjiä pällisteltyämme lähdettiin Victoria Peakille, joka on kaupungin tunnetuin kukkula. Sinne pääsi eri metkalla raitiovaunulla, joka kulki niin jyrkästi ylöspäin, että melkein pelotti. Ylhäältä avautui hienot maisemat kaupunkiin ja toisella puolella merelle, missä näkyi ihanan vihreitä saaria. Muutenkin heti kaupungin vieressä oli yllättävän laajoja metsäalueita. Oltiin niin saitoja, että ei ostettu menopaluuta raitiovaunulla, vaan käveltiin alas, mikä olikin erinomainen ratkaisu! Alas pääsi kiemurtelemaan polkua pitkin metsän keskellä, ja bongattiin monia tuttuja viherkasveja ja muutenkin tuoksu oli kuin kukkakaupassa. Lasku oli vaan niin jyrkkää, että välillä jalat tutisi. Puistoalueen jälkeen alkoi oikein hieno puutarha/eläintarha-alue, ja Simo näki matkan ensimmäiset apinat, mikä oli tietysti merkittävä hetki.

Metsän ja korkeuksien jälkeen ehkä vähän huomasi, että ilma alkoi olla huonompaa mitä alemmaksi ja lähemmäksi katuvilinää tultiin. Tultiin lautalla takaisin tänne Kowloonin puolelle ja jatkettiin eksoottisia ruokaelämyksiä japanilaisessa pikaruokapaikassa. Tilattiin eräänlainen sushi-lajitelma mustekaloineen ja lohineen. Annos ei ollut mikään mullistava elämys, ja jännitystä ruokailutilanteeseen lisäsi se, ettei me oikein tiedetty, millä mitäkin kuuluisi syödä, sormilla, puikoilla vai lusikalla, ja toisaalta mikä kaikki on syötävää (esim. ne levälehdykät...?). Hämmennystä lisäsi se, että vieressä istuva japanilainen pariskunta yritti opastaa meitä, mutta yhteisen kielen puutteessa viesti ei mennyt perille. Mää häkellyin tästä kovasti, ja häpeää lisäsi se, että puikoilla syöminen takkusi :) Nyt tultiin majapaikkaan hetkeksi hengähtämään ja muutaman tunnin päästä siirrytään ihmettelemään vuoden vaihtumista. Kaduilla oli jo paljon ihmisiä ja poliisit viritteli aitoja ja ohjaili liikennettä, että saapas nähdä mahdutaanko me enää ovesta ulos kadulle!

Ekan päivän tunnelmia

Nytpäs määkin aloitan urani täällä blogissa! Kello on viiden tienoilla aamuyöllä ja takana on neljän tunnin yöunet, hieman taitaa siis tuo aikaero sekoittaa unta. Eilen päästiin majoittumaan hostelliin jo heti aamulla, ja varsin mielenkiintoisessa rakennuksessa majapaikkamme on. Alakerrokset on täynnä pikkukauppoja ja ravintoloita ja ylemmät noin viisitoista kerrosta on täynnä hostelleja. Meillä sattui varsin hyvä tuuri, sillä oma hostellimme vaikuttaa oikein mukavalle, kaikki ei kuulemma ole yhtä auvoisia. Heti alkuun nukuttiin muutama tunti, ja unta häiritsi ainoastaan lakanoiden alle viritellyt muovit, jotka rapisee ja hiostaa, mutta eipähän sitten haittaa jos sattuu vahinko :) Matkalla hostelliin meistä tuli jo julkkiksia, koska kolme pikkupoikaa halusi haastatella meitä oikein kameran kanssa. Kyse oli ilmeisesti jostain koulun englannin harjoituksesta, ja meiltä kyseltiin joulunviettotavoista...

Heräilyn jälkeen lähdettiin tutustumaan lähiympäristöön ja havaittiin, että katuvilinästä voi päätellä, että alueella asuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa. Kadut oli myös täynnä vilkkuvia ja kirjavia mainoskylttejä ihan niin kuin elokuvissa. Kauaa ei kahdestaan ihmetelty ennen kuin tavattiin Patrick kera tyttöystävänsä, jonka nimeä kumpikaan meistä ei kyennyt hahmottamaan ja toistuva kysyminen esittäytymisen jälkeen olisi ollut hieman noloa. Mutta mukava tyttö, vaikkei nimeä tiedetäkään! Patrick kutsui meidät syömään oikein kivaan ravintolaan, joka on paikallisten suosiossa, ja ruoka oli kyllä sairaan herkullista. Ihan hirveästi ei aiemmin olla kiinalaista ruokaa syöty, mutta maistui kyllä tosi hyvälle. Syötiin dim sumia, eli nyyttejä erilaisilla täytteillä, kevätkääryleitä ja sitten jotain merenelävä-riisisysteemiä ja kyllä, me käytettiin puikkoja! Patrick ystävällisesti pyysi meille myös haarukat ja veitset mutta opasti meille niin havainnollisesti puikkojen salat, että hieman haparoiden saatiin niilläkin nyytit nassukkaan.

Tosi mielenkiintoista oli kyllä kuulla paikallisilta kaupungista ja elämästä täällä. Molemmat on töissä hallinnon hommissa, ja kuulostaa siltä, että täällä työ täyttää elämän aikalailla. Molemmat asuu vielä vanhempiensa luona, sillä asuntotilanne täällä on aika erilainen kuin meillä ja asunnot on tosi pieniä. Tosi korkeita kerrostaloja näkyykin kaikkialla, ja myös parvekkeilla joka sentti on käytössä. Ruokailun jälkeen Patrick näytti meille, mistä saa ostettua opaskirjoja ja ulkoisen kiintolevyn. Oli kyllä huisin kätevää, kun ei tarvinnut itse etsiskellä paikkoja, ja myös hinnat oli ainakin torilla heti puolet halvempia, kun paikallinen oli mukana. Sitten mentiin vielä satama-alueelle kävelemään, ja hulppealla porvarihotellialueella oli viritelty sellasia jouluvaloja pilvenpiirtäjien seiniin, jotta huh huh! Patrick tosin kertoi, että myös täällä on alettu kiinnittää huomiota valoihin, joita vilkkuu ja välkkyy joka puolella, koska ihmiset alkaa kyllästyä "valosaasteeseen". Maisemat oli kyllä hulppean suurkaupunkimaiset, ja ei oikein meinannut tajuta, että on Hongkongissa. Sitten seuralaisemme saatteli meidät majapaikan eteen. Oli kyllä oikein mukavaa tavata heidät!

Sää täällä on kuin Suomessa kesällä, mutta ilma on paljon kosteampi. Patrick kertoi ilmansaasteiden olevan todella iso ongelma, ja siellä täällä näkyikin hengityssuojuksia. Vielä meillä ei ainakaan ole mitään oireita. Nyt taidetaan alkaa valmistautua uuteen päivään, eipä taida uni enää tulla, täytyy ehkä ottaa päikkärit, että jaksaa seurata uuden vuoden ihmeitä! Huisin hyvää uutta vuotta!

Ensimmäisen illan tunnelmia

Nyt on pintaraapaisu tehty Hongkongiin. On varsin erilainen meno Paavonaukioon verrattuna. Heidi varmaan kohta kertoo tarkemmin. Tuntuu nut varsin mukavalta kyllä kun tietää, että seuraavat kolme kuukautta on reissua edessä.

Alta löytyy vielä videonpätkää iltakävelyltä.

Saapuminen Hongkongiin

Nyt olemme hostellissa, 3 tunnin unet on otettu ja ollaan virkeinä ja valmiina tapaamaan Patrick ja hänen tyttöystäväsä illallisella. Patrick on Hongkongilaispoika, jota majoitimme puolitoistavuotta sitten Tampereella. Hostelli on oikein jees. Guangdong Guesthouse, Chungking Mansionissa. Täällä on mukava ottaa uusi vuosi vastaan ja palautua jetlagista.

Lentokoneessa

Tällä hetkellä lennämme Venäjän ilmatilassa Novosibirskin lähellä. Omsk nimisen paikan jälkeen lentoemäntä pyysi kaikkia laskemaan ikkunoiden pimentimet. Ilmeisesti lentokoneen on tarkoitus lentää tuosta Kazakstanin ja Mongolian välistä suoraan Venäjän puolelta Kiinan puolelle niin, ettei kummankaan edellämainitun maan ilmatilassa tarvitsee käydä. Lentomatka on nyt suunnilleen puolessa välissä. Lentokorkeus 11125m, nopeus ilmassa 872km/h, maanopeus 851km/h, pihalla pakkasta -60 celsiusta ja tuulen nopeus 22m/s. Vastatuulen takia lento ilmeisesti myöhästyy puolisen tuntia.

Vaikka monet Finnairin koneita haukkuivatkin, ollaan kyllä oltu oikein tyytyväisiä. Hyvää ruokaa 2 ateriaa ja brunssi. Muutama lasi viiniä ja vettä. Ei ole nälkää tarvinnut nähdä. Jalkatilaa on minullakin vielä noin 10cm polvien edessä eli 10cm enemmän kuin Ryanairilla. No kyllä Ryanairiinkin mahdun että tämä on jo luksusta. Jokaisen penkin edessä on oma Linuxin päällä toimiva viihdekeskus, jossa on mm. pelejä, elokuvia, musiikkia, tv-ohjelmia ja kielikursseja. Sähköpostia tai tekstiviestejäkin voisi lähettää maksusta. Alkumatka onkin siispä sujunut ensin Aamulehden lukemisella, sitten pienellä Kantonin Kiinan kielikurssilla (Ngo-m-mang = En ymmärrä). Sen jälkeen päivälliseksi jotain lihajuttua ja sen jälkeen Indiana Jones ja Kristallikallon Valtakunta -elokuva (ei kannata katsoa). Seuraavaksi ajattelin ottaa unet jos onnistun, että ei mene sitten hermot niin nopeasti hostellia etsiessä, kun saa vähän levätä. Nyt tuli ilmakuoppia ja turvavyövalo syttyi. Ilmeisesti joku vajaa 3000 km matkaa jäljellä. Nyt alkaa jo tuntua, että on reissussa. Palaan asiaan Hongkongista.

Hei hei Keski-Suomi

Nyt on joulu taas ohi ja kinkku melkein syöty. Huomenna Mikon kyydissä Jyväskylään ja Jyväskylästä junalla Tampereelle tekemään viimeiset pakkailut ja ostokset. Pitää vielä ostaa joku pieni jatkoroikka, että saa muutaman laitteen kerrallaan lataukseen. Eiköhän sen jälkeen sitten kaikki olekin suunnilleen kunnossa.

Huomenna menee varmaan aika myöhään, ennenkuin kaikki on pakattuna ja valmiina, mutta hyvä niin. Tuskinpa uni tulisi kovin aikaisin muutenkaan. Maanantaina sitten hyppäämme bussiin Tampereelta yhdentoista aikaan ja lento lähtee neljän jälkeen Vantaalta. Hongkongissa olemme tiistai aamuna klo. kahdeksan paikallista aikaa. Lentokoneessa on varmaan aikaa kirjoittaa lisää joten palaan asiaan reissun päältä. Tällä hetkellä ei vielä ymmärrä, että on reissuun lähdössä, mutta eiköhän se parin päivän päästä ala valjeta.