Paljon pulikointia

Sitten viime kirjoitukseni olen sukellellutkin oikein urakalla. Tänään tulin viimeiseltä sukellukseltani, joita kertyikin sitten kaikenkaikkiaan 11 kappaletta. Ensin tein 6 tavallista huvittelusukelusta ja sitten päätin vielä käydä Advanced Open Water Diver -kurssin, eli jatkokurssin sukellustutkintooni. Täällä kun nämä sukelluskurssit ovat yli puolet halvempia kuin Suomessa. Jatkokurssi opetti uusia sukellustaitoja, auttoi parantamaan vanhoja ja kasvatti maksimisukellussyvyyttäni 18 metristä 30 metriin. Koska arkipäivät olivat saarella tosi hiljaiset, sain sukellella kouluttajani/opastajani Jayn kanssa aikalailla kahdestaan. Ruotsalainen pariskunta ja hollantilainen pariskunta oli toissapäivänä reissulla mukana ja käytiin hollantilaisten ja Jayn kanssa illalla sitten syömässä. Hollantilaiset olivat matkustaneet 7 kuukautta vähintään yhtä vauhdikkaasti, kuin mekin nämä 3.

Aikamoisia seikkailuita sain sukelluksillani kokea. Pinnan alla tosiaan avautuu aivan uudenlainen maailma, jossa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Erilaisia kalalajeja näin kymmeniä jos ei satoja. Barrakudia, mureenoita, rauskuja, klovnikaloja, enkelikaloja, skorpionikaloja, hain, kilpikonnan ja monia muita, joiden suomenkielisiä nimiä tiedä. Yösukelluksella plankton hohti kuin kipinöiden kun kättä heilautti ja merenpohjassa olevan laivanhylyn tutkiminen taskulampun valossa oli varsin jännää puuhaa. Tänään kävin aamulla syväsukelluksella 30 metrissä. Syväsukellus ei sinänsä niin kovin kiehdo, mutta se kuului tutkintooni ja sen suorittaminen luonnollisesti parantaa sukellustaitoja matalemmissakin vesissä. Ei kolmessakymmenessä metrissä sen kummallisemmalta näyttänyt kuin 15 metrissäkään. Sen jälkeen tunnistin kaloja ja piirtelin kalojen kuvia veden alla kirjoitustauluuni sitä mukaa kuin niitä näin. Kouluttajallani oli varmaan hauskaa kanssani, kun siltä meinasi lähteä regulaattori suusta nauraessaan mulle. Mutta minkäs minä sille voin, että kohti lähestyvä 40 kiloinen ilkeän näköinen kala hieman pelottaa tai että reitilläni oleva metrin halkaisijan omaava merikilpikonna sotkee mun kompassin katseluni. Niin paljon kaikkea jännää tapahtui kyllä, etten niitä jaksa tähän alkaa kirjoittamaan, mutta suosittelen kyllä kokeilemaan edes snorklausreissua joskus täällä päin ollessa. Ja uskaltaisin väittää, että esim. laskettelu on varallisempaa kuin sukellus (jos on saanut koulutuksen). Tottakai sulkeltaessa pitää olla kokoajan valppaana tiettyjen asioiden suhteen, mutta kun niitä paukutetaan kurssilla kymmeniä kertoja ja kerrataan vedessä, ne kyllä jäävät päähän.

Mitäs muuta sitten sukelluksen lisäksi on tapahtunut... Syöty on taas paljon. Mummon opetus; "pittää syyä että jaksaa" on siis pidetty mielessä. Paikallisia herkkuja on kokeiltu kun ei täältä paljoa muuta saa. Hyvältä on maistunut välillä ja välillä ei niin hyvälle. Liskoja on tarkkailtu ja välillä pulikoitu. Paikallinen väkikin on tullut sen verran tutuksi että aika paljon meitä jo moikkaillaan kun tuolla kävellään. Oikein ystävällistä väkeä on eikä kukaan ole yrittänyt huijata. Hyvin puhuvat englantia - paljon paremmin, kuin esim. Thaimaassa. Johtunee siirtomaahistoriasta. Tosiaan hieman haikeaa on kun lähtö lähestyy. Nyt kun on ollut paikallaan ja levännyt, niin on taas energinen olo ja voisi taas reissata, mutta on siinä kotiintulossakin puolensa. Ehkäpä sitä joskus taas pääsee reissuun sitten.

Huomenna on sukellusvapaa päivä täällä ja ylihuomenna lähdetään kohti Singaporea. Palaamme siellä asiaan jos keretään.