Turisteina Thaimaassa

Nyt onkin muutama päivä vierähtänyt täällä kuumuudessa. Koh Lantalta tosiaan suunnattiin laivalla Phi Phille, jossa hengailtiin kaksi yötä. Phi Phi oli oikein kaunis saari, mutta ihan kaikkea iloa ei siitä saatu irti, sillä palaneet ihot ei oikein sallineet mitään aurinkoaktiviteetteja. Kiva olisi ollut kierrellä siellä enemmän veneillä ja uiskennella ja snorklailla, mutta aina ei voi voittaa. Keskityttiin toiminnan sijaan lähinnä löhöilyyn. Phi Phi olikin Lantaa paljon vilkkaampi paikka ja enemmän vähän nuorempien reissaajien suosiossa, ja iltaelämä oli sen mukaista. Ihan mukava paikka tuo Phi Phi oli ja maisemat siellä on kyllä upeat, mutta majotus yms. on aikas kallista ja joka toinen vastaantulija on ruotsalainen, eli jos haluaa vähän rauhallisempaa menoa, niin sitten ehkä kannattaa suunnata jonnekin muualle. Ehkä sellainen päiväretki esimerkiksi Lantalta voisi olla ihan ok, ei siellä välttämättä tarvii yötä olla.


Täällä tsunamialueella on kyllä väkisinkin tullut mietittyä sitä, kuinka karseeta täällä on varmasti silloin ollut. On se kyllä varmaan ollut ihan kauhea kaaos. Youtubesta löydettiin satumalta video, jossa tsunamin iskeminen oli kuvattu sen hotellin parvekkeelta, jossa me yövyttiin Lantalla. Täällä on kyllä tosiaan panostettu nyt tuohon varoitusjärjestelmään, sillä kaikkialla näkyy kylttejä lähimpään evakuointipisteeseen ja niin edelleen. Olisi tosin mielenkiintoista tietää, että onko ei-turistikohteisiin (esim. Thaimaan naapurimaihin, jotka kärsi tsunamista vielä enemmän) ollut varaa rakentaa samanlaisia systeemeitä.

Phi Philtä jatkettiin lauttamatkailua kohti Phuketia ja siellä meno muuttui entistä vilkkaammaksi. Phuket onkin vissiin Pattayan ohella Thaimaan suurin turistikohde, ja se kyllä tosiaan näkyy. Oltiin oikein masokisteja ja mentiin vielä kaikkein vilkkaimmalle rannalle eli Patong Beachille ihmettelemään menoa. Hinnat kyllä taas hupsahti aika tavalla korkeammiksi. Löydettiin kuitenkin ihan ok majapaikka, ainoa miinuspuoli oli vessan lattialla pötkötelleet kuolleet madot ja muut hyönteiset. Naapurikämpässä asui suomalainen pappa, joka viettää kaikki talvet Phuketissa ja muutenkin suomalaisia oli joka puolella. Olikin meidän reissun ensimmäinen kohde, jossa katukauppiaat osasi kaupata suomeksi "rantarolexia anttilahintaan".

Patong Beach ei kyllä oikeen ollut sellainen kohde, jossa itse jaksaisin paria viikkoa hengailla. Ranta oli ihan täyteen ahdettu, ja iltaisin meno kaduilla muuttui varsin villiksi. Oli vaikka minkälaista go-go-baaria, ladyboyta, showta ja muuta tarjontaa. Ja tietysti löytyi myös Suomi-baari, josta sai salmiakkikossua ja lonkeroa. Mutta ihan mielenkiintoista oli tuollainenkin kohde nähdä, mutta toista kertaa ei ehkä tarvii mennä... Patongilla oli yksinäisten setien lisäksi tosi paljon lapsiperheitä, mutta jos itsellä olisi lapsia, niin en ehkä välttämättä haluaisi pikku-Paavolle iltakävelyllä kertoa, että miksi nuo tytöt tanssii tuolla pöydällä vähissä vaatteissa ja että tuo kaunis täti onkin oikeasti setä.

Eilen vuokrattiin taas mopot ja ajeltiin pitkiinsä. Monia rantoja Phuketista löytyy ja kaikille näytti riittävän väkeä. Simon suuri toive oli käydä Gibbon Rehabilitation Centerissä, ja sinnehän sitä sitten mentiin. Kyseessä oli siis keskus, joka koittaa sopeuttaa häkissä lemmikkeinä olleita ja esim. turistien viihdytykseen käytettyjä gibboneita takaisin luontoon. Mielenkiintoinen paikka oli ja Simo harkitsi vakavasti yhden gibbonin adoptoimista, mikä olisi kustantanut kyseisen eläimen hoidon muutamaksi kuukaudeksi.

Hauskaa oli Phukettiinkin näin pintapuolisesti tutustua, mutta päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi kuitenkin se, että jos toisen kerran tulisin Thaimaahan, niin menisin mielummin Krabille. Siellä saaret oli rauhallisempia, tilaa enemmän ja valoja ja iloja vähemmän. Mutta tietysti se on ihan makuasia.

Me ollaan pahoja pahoja ihmisiä, sillä me lennettiin Phuketista Malesiaan. Tarkoitus oli tulla junalla tai bussilla, mutta tuon viisumisotkun jälkeen aika kävi vähiin. Toisaalta Etelä-Thaimaassa on ollut niitä levottomuuksia, ja ainakaan Ulkoministeriön sivuilla tiettyjen maakuntien läpi matkustamista ei suositella. Hat Yain kautta kyllä olisi päässyt, mutta otettiin sitten kuitenkin lento, niin päästiin lähtemään vasta tänään, kun Mikkokin lähti. On noin lyhyiden matkojen lentäminen kyllä niin turhaa, mutta täytyy yrittää jatkossa välttää "turhaa" lentelyä.

Tänään aamulla sitten erottiin Mikosta ja suunnattiin Malesiaa kohti. Mikon kanssa oli kyllä kivaa matkata ja viikko oli oikein onnistunut ja mukava! Lentomatka sitten puolestaan ei enää ollut kovin mukava. Aiemmin ei olla suurempaa turbulenssia koettu, mutta nyt kyllä täristi välillä niin pahasti, että hirvitti. Hyvin kuitenkin päästiin Kuala Lumpuriin ja löydettiin siisti hotelli China Townin läheltä. Nyt lähdetäänkin tutustumaan ympäristöön. Pari yötä varmaan ollaan täällä ja sitten ehkä suunnataan noin viikoksi Tiomanin saarelle maksimoimaan rentoutuminen ennen kotiin paluuuta.