Munkkeja, pieniä vastoinkäymisiä ja kajakointia

Terkkuja Luang Prabangista! Bussimatka tänne sujui oikein hyvin ja oli kyllä maisemiltaan yksi hienoimmista bussimatkoista ikinä. Koko matka ajeltiin pitkin kiemurtelevaa vuoristotietä ja välillä huimasi katsella ikkunasta pihalle. Onneksi jarrut kuitenkin toimi eikä kuski ollut nauttinut vääränlaisia pirtelöitä ennen matkaa. Oikein harmitti, että silmät lupsahteli välillä taistelusta huolimatta kiinni.

Perillä oltiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä ja majapaikka löytyi suhteellisen kivuttomasti. Ollaan kyllä todettu, että Lonely Planetissa mainittuihin hintoihin saa ainakin Keski- ja Pohjois-Laosissa lisätä useamman dollarin. Hinnat on nykyään pahimmillaan kaksinkertaisia, eikä kyse varmaan oo pelkästään yksittäisistä paikoista, sillä kierreltiin useammassa paikassa ja kaikkialla hinnat tuntuu nousseen yhtä rajusti. Opaskirjan mukaan tsunami käänsi turistivirrat hetkellisesti Thaimaasta tänne, jolloin hinnatkin alkoi nousta nopeasti. No joo, mutta täytyy silti todeta, että ei täällä kallista edelleenkään ole.

Ekana päivänä vaan kierreltiin pitkiinsä ja havaittiin, että täällä on joka nurkan takana watteja, eli buddhalaisia temppeleitä. Kaduille tuo myös väriä kymmenet munkit oransseissa kaavuissaan ja täälläkin kaupungin halki virtaa Mekong ja ympärillä on hienoja vuoria. Illalla käytiin käsityömarkkinoilla, joilta olisi kyllä voinut ostaa vaikka mitä, jos oltaisiin jo loppumatkalla.

Eilen olikin sitten hirvittävien ravinto- ja virvokeaiheisten pettymysten päivä. Päivä jo alkoikin nihkeästi, kun oli jotenkin niiin hankalaa saada polkupyöriä vuokrattua ja oli niiin kuuma ja Simolla vuoti nenä ja rahavyön vetoketju hajosi ja ärsytti muuten vaan ja niin edelleen ja niin edelleen. Alkuvaikeuksista huolimatta saatiin pyörät ja niillä ajellen oli mukavaa tutustua kaupunkiin ja löydettiin myös kadunvarsiräätäli, joka korjasi Simon rahavyön. Sitten päätettiin poiketa viilentäytymään ja nauttimaan herkulliset hedelmäpirtelöt, ja koska Simo on koko matkan aina vaan litkinyt kaikkia banaanijuttuja, niin aateltiin, että nyt kyllä jotain ihan muuta. Tarjolla olisi ollut kaikkia ihanan herkullisia vaihtoehtoja, kuten ananasta, vesimeloonia, mangoa yms. yms., mutta mitä Simo valitsee? No tomaattishaken! Siis mitä?! Mää jo sitä siinä tilatessa vähän kuuntelin ihmeissäni ja voidaan kertoa, että se oli just niin pahaa kuin miltä kuulostaakin. Suorastaan karseeta! Sitä siinä sitten puolisen tuntia hiljaksiin koitettiin imeksiä, kun ei kehdattu kaikkea jättääkään. Mun omenajuttu oli sentään hyvää. Lohdutukseksi käytiin sitten tämän jälkeen varaamassa seuraavalle päivälle kajakkiretki ja sitä seuraaville kolmelle päivälle motskari. Sitten kiivettiin lisärauhoittumaan kukkulalle, jossa oli lisää temppeleitä ja hienot näkymät. Simo myös osti alle eurolla pienessä häkissä olevan linnun... joka sitten päästettiin temppelin pihassa lentoon. Ilmeisesti joku buddhalainen perinne tämä. Kuvasin siitä myös oikein hienon videon, jonka Simo sitten vahingossa poisti! Tästä vahingosta huolimatta verenpaine kuitenkin ehti hieman tasaantua kauniita maisemia ihastellessa, ja sitten suunnattiinkin syömään, missä vastoinkäymiset jatkui. Mää tilasin taas jotain kasvis-riisijuttua, jotka on yleensä ollut tosi hyviä, mutta ei tällä kertaa. Mää oon tällä reissulla törmännyt yhteen mausteeseen, joka vaan kerta kaikkiaan laukaisee välittömästi hirvittävän pahoinvointikohtauksen. Ilmeisesti kyseessä on sitruunaruoho, ihan varmasti en oo vielä nimeä ja makua yhdistänyt, mutta maku on joka tapauksessa ihan karsea, siis mun mielestä. Mutta mun annos oli siis kyllästetty tällä kyseisellä yrtillä ja en vaan mitenkään kyennyt lusikoimaan sitä suuhuni, vaikka periaatteessa en yleensä ruokaa jätäkään. Lyötynä lohduttauduin sitten täytetyllä patongilla, joita täällä saa katukiskoista. Ranskalaiset ilmeisesti on siirtomaa-aikanaan opettaneet täkäläisille, kuinka patonkia tehdään. Kuten Simo jossain taisi mainitakin, niin tämä laosilainen keittiö ei oo ihan pärjännyt kiinalaiselle ja vietnamilaiselle, mutta kyllä täälläkin ruoka useimmiten on hyvää.

Tänään lähdettiin jo aamulla kajakkiretkelle paikallisen oppaan johdolla. Ensin meidät kärrättiin pakettiautolla aika kauaksi ja lasketeltiin ekaksi katsomaan taas yhtä vesiputousta. Sadekauden aikaan se on varmaan tosi hieno, mutta nyt siinä oli vähän vähänlaisesti vettä. Putouksilla oli myös elefantteja, joilla olisi voinut ratsastaa, mutta jätettiin tällä kertaa väliin. Melominen oli kyllä tosi mukavaa eikä edes kaaduttu, vaikka ei ennen juurikaan olla kyseistä lajia harrastettu. Loppumatkasta laskettiin myös muutamia pieniä koskia ja se oli lystiä se. Meidän opas oli tosi vitsikäs, ja retki oli siis oikein onnistunut. Simo tosin taisi polttaa olkapäänsä.

Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, niin huomenna lähdetään moottoripyörällä kahdeksi yöksi noin 100-200 kilsan päähän Nong Khiawiin tai Muang Ngoi Neuaan tai molempiin. Siellä ei vissiin oo nettejä tai edes sähköjä kaikkialla, joten meistä ei varmaan muutamaan päivään kuulu. Lauantaina on tarkoitus palata takaisin tänne, eli sitten varmaan taas kirjoitellaan.

Isille lopuksi sellaisia rakkaita terveisiä, että jos posti tuo sinne mun visalaskuja, niin niille ei tarvii tehdä mitään, kun maksan ne aina heti verkkopankissa!