Vietnam ja matkustamisen helppous

Kirjoittelen nyt aikani kuluksi bussista matkalta Huesta Hoi Anniin. Bussi pysähtyi yllättäen 40 minuutiksi tällaisen myymälä-ravintolan pihaan siinä toivossa että kyytiläiset ostaisivat putiikista jotain kiskurihintaan. Luultavasti bussikuski sai tästä hyvästä ilmaisen lounaan, mutta niinhän Suomessakin toimitaan.

Vietnamissa matkustaminen on uskomattoman helppoa. Ihmiset puhuvat hyvää englantia. Äsken tapasimme arviolta 9-10 vuotiaan pojan, joka keräsi kolikoita ja seteleitä eri maista. Hän puhui uskomattoman hyvää engantia siihen nähden, että oli opiskellut sitä vasta vuoden. Hänen englantinsa oli parempaa, kuin juuri kenenkään Manner-Kiinan puolella tapaamamme henkilön. Kielitaidottomuus ei siis Vietnamissa ole ongelma, jos osaa vähän englantia tai ranskaa.

Toinen maino puoli täällä on se, että kaupungeissa lähes kaikkien kojujen nimien viereen on kirjoitettu myös kadun nimi. Nain voi helposti missä tahansa kadulla saada tietoon kadun nimen päätään kääntämällä. Näin vaivatonta ei kadun nimen selvittäminen ole ollut missään käymistämme Euroopan maista. Joissain Euroopan maissa kadun nimen selvittäminen on ollut työlästäkin.

Kuten jo jossain aiemmin taisin todeta, pankkiautomaatin löytäminen ei ole ollut missään näin helppoa. Jopa varsin syrjässäkin keskustasta pankkiautomaatteja on kaikkialla ja keskustassa niitä on lähes joka kadulla ja yleensä vielä useita. Täällä käy jopa Visa Electron.

Entäpä sitten kaksi tärkeintä eli majoitus ja ruoka? Sillä hetkellä, kun jalka koskettaa maata junasta tai bussista ulos noustessa, ympärillä parveilee useita Hello Mistereitä. Siinä voi lähteä suoraan jonkun sedän tai tädin mukaan katsomaan hotellia tai sitten voi ottaa esimerkiksi jostain opaskirjan kartasta majapaikan ja lähteä seikkailemaan sitä kohti. Matkalla määränpäähän tulee luultavasti jo useita muita hotelleja ja hotellin kauppaajia vastaan ja matkan varrella voi näin ollen tarkastaa nämäkin paikat edullisemman hinnan toivossa. Erilaisia ja eritasoisia ruokapaikkoja tulee vastaan vähintään yhtä paljon kuin hotelleja (eli paljon) hintahaarukalla 1-10€ täydestä mahasta. Ja hotellit eivät lopu kesken. Jos halvat olisivatkin jostakin ihmeellisestä syystä täynnä, voisi mennä kalliiseen ja maksaa ehkä sen 40€ yöstä jossain neljän tähden hotellissa. Toista tämäkin on Euroopassa. Joskus joutui ottamaan hieman kalliimmankin yöpaikan heinäkuussa kun halvat olivat täynnä. Esim. Innsbruckissa maksoimme muistaakseni 80€ yhdestä yöstä kerran kun saavuimme myöhään kaupunkiin ja muut paikat olivat jo täynnä. Mutta harvinaista semmoinen on Euroopassakin ollut.

Jos siis on valmis bussista tai junasta noustessaan kantamaan rinkkaa max. tunnin verran selässään kun etsii majapaikan tai siten maksamaan euron pari taksista tai vastaavasta, ei täällä matkustaminen tuota ongelmia kenellekään. Taksia meidän ei ole tarvinnut vielä kokeilla paitsi Kiinassa kun oli ongelmia löytää majoittajmme luo. Silloin se maksoi muistaakseni 50 senttiä.

Mitäs muuta vielä mikä voisi estää tänne matkustamisen. Turvallisuus... Ei ole kyllä pelottanut mikään muu kuin tämä liikenne ja lähestyvä vesipuhveli. Eikä varmaankaan ole ollut syytäkään muita asioita pelätä. Enemmän on joskus jännittänyt esim. Prahan tai Helsingin juna-asema. Huijatuksi täällä kai voi tulla jos ei ole tarkkana, mutta tuntuu että me ollaan oltu vähän liiankin varovaisina ja ennakkoluuloisia netin juttuja luettuamme ja kukaan ei ole päässyt meitä viilaamaan linssiin lukuunottamatta sitä rahanvaihtoa. No nyt bussimme jo jatkaakin matkaansa joten taidan siirtyä tarkkailemaan banaaneja ja kookoksia.

Niin ja vielä unohtui mainita kahdesta yleisestä pelotuksesta. 1. Vessat ja vatsan toiminta. 2. Taudit.
Vietnamissa ei ole tarvinnut reikävessoja käyttää. Länsimaalaiset vessat on ollut kaikkialla ja niitä on enemmän tarjolla, kuin monissa Euroopan maissa. Ripulia ei ole ollut ja tarkempiin yksityikohtiin menemättä vatsa on toiminut täydellisesti. Syöty on monen tasoisissa paikoissa ja monenlaista. Tietenkin taas tervettä maalaisjärkeä on käytetty. Ei olla syöty juurikaan kadulta mitään, mikä on voinut seistä kauan. Vähänkään laadukkaamman näköisissä ravintoloissa ei olla turhia nuukailtu. Taudeista sen verran, että niitä on Suomessakin ja malarialääkitys (Lariam) ei meille ainakaan ole tuonut minkäänlaisia sivuvaikutuksia (korkeintaan keveän mielen) eikä se ole edes kallista. Eri ihmisillä tietysti vaikutukset voivat poiketa, mutta kannattaa nyt ainakin kokeilla Lariamia kun se ei juuri mitään maksa. Muitakin vaihtoehtoja löytyy.

Niin ja missäs vaatteet sitten pestään ja kuinka paljon niitä kannattaa ottaa mukaan? Laundry-kylttejä tulee jatkuvasti vastaan kaupungilla ja kaikissa hotelleissamme on ollut mahdollista pestä pyykkiä. Yleensä pyyykit saa takaisin max. 24 tunnin kuluttua jättämisestä. Vaatteet on halpoja tyyliin housut 2€ ja t-paita 50 senttiä. Itse otin 4 päivän kerrastot mukaan, mutta jos lentää suoraan Vietnamiin ja kaipaa uusia vaatteita, niin kannattaa kyllä ottaa vain 2 päivän vaatteet mukaan ja käyttää ekat päivät kojuja kierrellen.

Täytyy nyt kuitenkin koputtaa puuta sairauksien ja ripulin suhteen :) Mutta jos jompi kumpi iskee niin onhan niitä lääkäreitä sitten täälläkin ja matkavakuutus on kunnossa. Onhan se sitten varmaan kurjaa jos sairastuu, mutta olisi se varmasti silloin kurjempaa jos ei oltaisi tänne tultu ollenkaan. Vaarallisin paikka ihmisille on kuitenkin tilastojen mukaan oma koti.