Uudet pöksyt ja muutenkin hyvä mieli

Sää ei ole nyt ollut oikein meidän puolella, sillä koko Vietnam kylpee ihanassa auringonpaisteessa, mutta juuri meidän yllämme jumittaa sääkartan ainoa sadepilvi. Sateen vuoksi mopon vuokraus ja erinäiset rauniot ja vuoret sai jäädä odottamaan seuraavaa kertaa ja aktiviteettien sijaan keskityttiin löhöilyyn ja vanhan kaupungin tarkempaan tutkimiseen. Tämä Hoi Anin vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde, joten ihan mukava sitäkin oli tarkemmin tutkia. Käytiin tutkimassa vanhoja rakennuksia sisältä käsin ja yhdessä kodissa näkyi, kuinka tulva-aikaan koko alakerta on veden peitossa. Käytiin myös museossa, jossa oli todellista museon tunnelmaa, sillä jalkojemme edestä kirmaili hiiri suojaan lattian rakoon...

Sadepäivän iloksi käytiin myös ostamassa lukemista paikallisesta kirjakaupasta, jossa tultiin auttamattomasti tukeneeksi piratismia. Koko putiikissa tuskin oli yhtäkään aitoa kirjaa, sillä kaikki osoittautuivat lähemmässä tarkastelussa kopioiksi. Ostettiin Lonely Planetin Laos-opas, jossa muutama sivu on väärin päin, ja mun romaanin kannet on kopioitu Fujin valokuvapaperille... Kirjan myötä tutustun kuitenkin tarkemmin Vietnamin lähihistoriaan, joten ehkä sillä varjolla saa vähän anteeksi. Luen siis Denise Chongin kirjaa The Girl in the Picture - the Story of Kim Phuc, the Photograph, and the Vietnam War. Kirja kertoo tarinan tytöstä, joka paloi pahasti napalmi-iskussa, ja jonka kuva levisi ympäri maailmaa lehtien etusivuilla (Hanna on ehkä lukenut?). Oikein kiinnostavalta vaikuttaa ja muutenkin on hyvä saada lisätietoa Vietnamin sodasta ja maasta muutenkin.

Haettiin myös teetetyt vaatteemme ja nyt meillä on kunnon loma-asusteet! Tyylikkyydestä en tiedä, mutta mukavia lökäpöksyjä ainaskin! Illalla ruokapaikassa eksoottiset eläinkohtaamiset (ks. ensimmäisen kappaleen hiiri) jatkui. Riisikupin kaivelun lomassa satuin luomaan katseeni kattoon ja mitäpä muutakaan sieltä lähemmässä tarkastelussa paljastui kuin kymmenisen gekkoa (tms.)! Havainnon jälkeen vähän aikaa puristettiin kauluksia tiukemmalla siinä pelossa, että joku niistä tippuu suoraan niskaan, mutta hyvin ne siellä katossa kiinni pysyi ja pyydysti näppärästi kärpäsiä.

Nyt ollaan taas huoneessamme löhöämässä ja aamulla kahdeksan aikoihin palataan tuttua reittiä Hueen yhdeksi yöksi. Vietnam on kyllä tämän kokemuksen perusteella mukavan oloinen maa, ja etelässäkin varmasti riittäisi paljon nähtävää. Simohan jo tuossa edellisessa kirjoituksessa mainosti maata ansiokkaasti ja ansaitsisi varmaan jonkun matkailun edistämispalkinnon Vietnamin valtiolta :) Saigoniin voidaan ainaskin sitten joskus isoina vielä mennä ihmettelemään.

Varoitan muuten nyt jo tässä vaiheessa, että Laosissa meistä ei varmasti kuulu yhtä usein kuin tähän asti. Jos jollekin tulee hirvittävä tuska ja ahdistus meidän hyvinvoinnista, niin tekstiviesteihin kyllä vastataan. Simolla kännykkä on koko ajan päällä, mulla vain välillä. Jos ei noin viikkoon päivitetä mitään, niin laitetaan jollekin viesti, että ollaan kunnossa, ja se joku voi sitten laittaa tänne kommentin (Tarjan hyvä vinkki!).

Nyt jatketaan uusien kirjojen lukemista ja löhöämistä! Terkkuja kaikille! Ja Joonatanille sellaisia erityisterkkuja, että ei niitä mörköjä ja kummituksia oikeesti oo olemassa, vaikka kyllä tätiäkin joskus pelottaa. Ja mekään ei Simon kanssa tykätä hiivikääpäsistä, mutta ehkä se veren imeminen on tosiaan vaan niiden työtä! Meitä on niin moneksi. Me tykätään susta tosi paljon ja on kova ikävä!