Viimeistä päivää Vietnamissa

Palasimme aamubussilla Hoi Anista Hueen, sillä Hoi Anista ei suoria kyytejä Laosiin saa. Bussi pysähtyi taas tuttuun tapaan ensin jonnekin paikkaan, missä myytiin kiviveistoksia ja jossa pääsi käymään led-valoin koristellussa luolassa. Myöhemmin pysähdyttiin vielä rengasliikkeen pihassa puoleksi tunniksi ja miehet vaihtoivat Formula-tyyliin renkaat bussiimme. Noin 5 tunnin matka makuupaikkabussilla taittui kaikesta huolimatta oikein mukavasti Laos-kirjaa lukien ja maisemia katsellen. Taisin loppumatkasta vähän torkahtaakin rusinoita popsittuani. Laos vaikuttaa kyllä juttujen perusteella oikein mielenkiintoiselta maalta. Tunnelman pitäisi olla todella rento. Vaikka asiat ovatkin Laosissa muuttumassa kovaa vauhtia, ilmeisesti vieläkin esim. internet on aika harvinaista herkkua suurempien kaupunkien ukopuolella. Pankkiautomaatteja kirjan mukaan koko Laosissa on vain 4. Rahan nostaminen onnistuu kuitenkin pankin konttorista Visan avulla ja Laosissa käy paikallisten kipien lisäksi myös USAn dollarit ja Thaimaan bahtit. Niitä on matkassa sen verran, ettei ongelmia rahan kanssa tule.

Tuolla Hoi Anissa tuli kyllä vedettyä semmoisia herkuttelusessioita ravintoloissa, että ei varmasti paino noiden päivien aikan ainakaan päässyt putoamaan. Tutustuin ruokasysteemiin nimeltä Hot Pot eli kuuma pata. Hot Potin sai valita esim. kanaa, nautaa, ankkaa, rapua, tofua tai sikaa ja sen jälkeen tarjoilija tuli keittimen, padan ja ainesten kanssa viereiseen pöytään ja keitti kasviksista ja valitusta lihasta padallisen (n. 2 litraa) ruokaa, joka sitten tarjoiltiin nuudelien kera. Yhdessä ravintolassa hot potin keskellä oli semmoinen pieni onkalo, jossa paloi pieni tuli, pitäen ruoan lämpimänä ja lämmittäen samalla muutenkin viileätä iltaa. Tuli nuotiofiilis. Ruoat maistuivat mahtavilta ja hinta oli halpa.

Tuntuu siltä, että Vietnamissa kaikki on homeessa. Ensimmäinen huoneemme oli homeessa ja bussi, jolla menimme Hoi Aniin haisi homeelta. Myös moskiittoverkko haisi homeelta Hoi Anin ensimmäisen yön huoneessamme. Tämän jälkeen vaihdoimme huonetta 9€ maksavaan ikkunalliseen ja parvekkeelliseen huoneeseen ja se osoittautuikin oikein mainioksi paikaksi. Hinta on vähän korkeampi kuin ihan halvimmissa, mutta ei sitä homeelle viitsi itseään altistaa. Nyt täällä Huessa tulimme samaan hotelliin kuin aiemmin. Otimme kuitenkin kalliimman huoneen, jossa on ikkunat ja täällä ei haise ollenkaan homeelle. Hintakin oli tosin melkein kolme kertaa kalliimpi (10€/yö).

Tänään sää on suosinut ja ehkä on pikkuisen onnistuttu ruskettamaan itsejämme. Lounaan jälkeen käytiin ostamassa aurinkolasit Laosin mopoilua varten ja kierrettiin torilla ihmettelemässä monipuolista hedelmätarjontaa ja sitten ostettiin pähkinöitä ja limsaa ja mentiin joen rantaan palvomaan aurinkoa. Ostoksista puheenollen Vietnamissa jonottaminen on todella outoa touhua. Jono on ilmeisesti tuntematon käsite täällä päin ja meillä on ollut vaikeuksia ymmärtää, miten kassoilla pitäisi toimia. Ilmeisesti taktiikka on suunnilleen sama kuin Seurahuoneen baaritiskillä juuri ennen valomerkkiä (eli siis kuka saa ensimmäisenä tungettua ostoksensa myyjän eteen, pääsee ensin maksamaan). Vaikka kuinka tiiviisti yritti olla jonossa, joku onnistui aina suikkaamaan meidän eteemme jopa ostoskärryjen kanssa. Ja kun olimme ihan tiskin vieressä, sivusta tuli mies ja laittoi ostoksensa sivusta eteemme liukuhihnalle. Loppujen lopuksi mekin sitten heitimme ostoksemme samaan kasaan muiden asiakkaiden ostosten kanssa tiskille ja osoittelimme sormilla, että mikä on kenenkin tuote. Ehkä tuo jonottamistaidon puute johtuu siitä, että Vietnamissa ei juurikaan länsimaistyylisiä marketteja ole. Ainoa näkemämme oli täällä Huessa. Hanoissa emme sellaisiin törmänneet. Kaikki kauppa tehdään yleensä pienien putiikkien kanssa, joita on kadun varsissa tai halleissa. Hanoissa putiikit vielä jaoittuivat hauskasti niin, että jollain kadulla myytiin pelkästään lihaa ja meren eläviä, toisella kasviksia, kolmannella lamppuja ja neljännellä liuottimia ja maaleja jne. jne. Mutta maassa maan tavalla. Käyhän se näinkin.

Kohta lähdemme syömään vielä illallista, mutta sitä ennen tulevista suunnitelmistamme. Emme luultavasti enää kovin usein netiin pääse seuraavan parin kolmen viikon aikana jos ei Laosin nettitilanne ole kovin muuttunut. Tarkoituksemme on olle huomenna yötä Savannakhetissa ja siirtyä sieltä Pakseen, josta vuokraamme mopon muutamaksi päiväksi ja tutustumme alueeseen. Liikenne Laosissa on kuulemma rauhallista, sitä on vähän ja tiet ovat hyvässä kunnossa. Myöskin rikollisuutta on Laosissa paljon vähemmän kuin naapureissa. Paksessa arvio on 4 yötä ja sen jälkeen tarkoituksena on mennä Si Phan Donille eli 4000 Islandsille, joka on ihan Laosin eteläisimmässä osassa olevan Mekong-joen haara-alueella. Paljon saaria joessa. Siellä ei nettiä ole todennäköisesti saatavilla. Ehkä 4 yötä tai enemmän olemme siellä. Kuten Heidi taisi jo mainitakin, tekstiviestillä kuitenkin tavoittaa. Kerran päivässä vähintään pidetään kännykkää päällä ja pistetään mahdollisuuksien mukaan blogiin juttua aina kun netti on saatavilla. 4000 Islandsilta sitten lähdemme kulkemaan Laosissa kohti pohjoista ja Pohjois-Laosista menemme Thaimaan puolelle. Kambodza taidetaan joutua jättämään väliin, sillä aikaa on niin vähän eikä viitsi kiirehtiä. Jääpähän sitten tutkimaton alue kierrettäväksi seuraavallekin kerralle.

Mutta nyt syömään! Palaamme asiaan Laosista. Toivon mukaan Savannakhetissä löytyy netti, jotta pääsemme lisäilemään kuvia blogiin kun palomuuri ei enää sitä estä.