Neljä tuhatta saarta ainakin melkein

Si Phan Don eli suomennettuna neljä tuhatta saarta on tämmöinen useita kymmeniä kilometrejä leveä Mekong-joen pätkä, jossa on kymmeniä isompia saaria ja satoja pieniä. Me suuntasimme tänne Pakesta minibussilla ja valitsimme Don Khon -saaren, joka on varsin pieni ja hyvin rauhallinen. Päviäbudjetiksi riittää täällä 30€/päivä kahdelle hengelle.

Nyt on pari päivää täällä Si Phan Donilla vietetty ja on kyllä ollut mukavaa. Tämä on taas kyllä semmoinen paikka, mitä vain unelmoi löytävänsä. Täällä voisi olla vaikka kuinka pitkään. Harmi että täällä ei ole pankkia, mistä nostaa rahaa. Rahamme riittävät vielä mukavaan elelyyn kolmeksi lisäyöksi joten sen jälkeen kai täältä pitää lähteä. Tulimme tänne siis toissa aamuna ja saimme nopeasti bungalovin omalla suihkulla ja vessalla. Ihan ok paikka, 4€ bungalovista per yö mutta rentoutuksen maksimoimiseksi hommasimme seuraavana aamuna isomman bungalovin Mekongin rannasta ilta-auringon puolelta 8€. Täällä Don Khonin saarella ei tosiaan ole sähköverkkoa, joten agrigaatti tuottaa sähköä tänne huoneeseen auringon laskun jälkeen ilta kuudesta kymmeneen. Saavuttuamme tänne ensimmäisenä päivänä kiertelimme polkupyörillä saarta hiukan ja kävimme mukavan näköisellä hiekkarannalla, jonne palaamme vielä ehkä huomenna.

Jostain syystä Ranskan siirtomaavallan aikaan ranskalaiset ovat saaneet hienon päähänpiston ja alkaneet rakentaa rautatietä täältä saarelta Kiinaan. Muutaman kilometrin he sitten saivat aikaan rautatietä tänne ja hylkäsivät koko idean. Nyt täällä saarilla (Don Detillä ja Don Khonilla) siis kulkee koko Laosin ainoa rautatien pätkä. Yksi ruostunut pieni veturikin on. Kiskot on poistettu ja nykyään rautatienpohjaa käytetään tienä. Rautatien mukana ranskalaiset rakensivat myös sillan Don Khonilta Don Detille, joten täältä pääsee vierailemaan myös tällä toisella saarella. Sekin oli varsin mukavan oloinen paikka, joskin ehkä hieman liian hippi paikka makuumme. Don Khon sensijaan on vielä varsin rauhallinen paikka, jossa kaikki toiminta lakkaa kymmeneltä illalla. Valoja/sähköjä ei sen jälkeen enää ole missään. Muutenkin meno on äärimmäisen rauhallista. Käytännnössä kaikki (myös paikalliset asukkaat) vain makaavat riippumatoissa päivän kuumimman ajan, eli 10-16 ja niinä jäljelle jäävinä parina valoisana viileänä tuntina saattavat ottaa matsin petangia. Lähes kaikki on omavaraisesti tuotettua. Hedelmiä on puut pullollaan ja pihat kanoja täynnä. Ihmiset on iloisia ja huolettoman oloisia. Kaikki eivät toki makaa aina. Turismi täällä tuottaa työtä paikallisille jonkun verran kun pitää ruokaa laitella ja majapaikkoja puhdistella. Usein työtä tekevät pienet tytöt ja pojat. Eilen tapaamamme suomalaispojat olivat käyneet nettikahvilassa ja ihmetelleet, kun ei ketään ollut paikalla. Vain n. 6 vuotiat poika pyöräili pihalla. Nähtyään suomalaiset, poika pysäytti pyöränsä, ohjasi suomalaispojat sisään, käynnisti heille tietokoneet ja laskutti.

Eilen siis tosiaan tapasimme suomalaisen Villen Helsingistä ja sitä kautta myös kaksi muuta suomalaispoikaa, Oton ja Matin. Vietimme päivän heidän kanssaan istuskellen erinäisissä paikoissa myöhään yöhön. Tähdet näkyy täällä mainion hyvin. Kookospähkinöitä olen myös maistellut innolla. Kookoksessa on 1-2 litraa mehua sisällä ja sen jälkeen saa vielä lusikalla raaputettua sitä semmoista valkoista mössöä sisäpinnalta suuhunsa.