Delfiinejä ja löhöilyä

Kolmantena päivänä päätimme lähteä retkelle yhdessä Villen kanssa katsastamaan Kaakkois-Aasian volyymiltään suurinta putousta ja harvinaisia Mekong-joen delfiineitä, joita elää ainoastaan täällä ja on vain alle sata yksilöä jäljellä. Aamulla nukuimme pitkään ja siirryimme riippukeinuihin, sitten söimme lounaan ja yhden aikoihin lähdimme veneellä mantereelle, josta autolla putouksille. Putoukset olivat hienot. Jos jotkut putouksia haluaa nähdä täällä, niin kannattaa valita juuri nämä. Mekong-joki kuljettaa kymmenenneksi eniten vettä koko maailmassa ja kun sellainen vesimassa muuttuu putoukseksi niin jyly on mahtava. Kuumuus oli myös mahtava ja hiki valui vuolaasti, kuin Mekong konsanaan.

Seuraavaksi suuntasimme hieman etelään lähelle Kambodzan rajaa ja hyppäsimme veneeseen, joka vei meidät syvään ja leveään kohtaan Mekongia, jossa delfiinejä esiintyy. Arvelimme, että delfiinejä tuskin edes näkee, jos niitä on vain alle sata olemassa mutta yllätyimme positiivisesti. Delfiinit kävivät koko ajan pinnassa haukkaamassa happea ja näimmekin varmasti vähintään 10% koko delfiinipopulaatiosta. Ihan viereen ei päästy mutta alle kymmenen metrin päästä delfiinejä parhaillaan näimme. Delfiinien vähäinen määrä johtuu ilmeisesti Puna-Khmerien massateurastuksesta, mutta toivottavasti kanta nyt taas kasvaa. Ainakin turismin pitäisi tuoda motivaatiota delfiinikannan säilyttämiseen.

Tapasimme retkellä myös kaksi norjalaistyttöä ja sovimme alustavasti tapaavamme heidät myöhemmin Sunset-ravintolassa auringonlaskun jälkeen. (Aurinko oli laskemassa kun palasimme veneellä ja siitä puuttui palanen. Ilmeisesti kysessä oli osittainen auringon pimennys.) Retken jälkeen kävimme suihkussa, kun kylmäsvesisuihkumme vesi oli hieman lämmennyt auringossa. Sitten menimme syömään. Söin jotain banaanin lehdessä höyrystettyä lohen tyyppistä kalaa jossa oli jotain vaaleita lapamadon näköisiä juttuja. Ilmeisesti ne kuitekin olivat nuudeleita. Valitettavasti Laosin ruokia ei voi kehua yhtä paljon, kuin Kiinan tai Vietnamin. Välillä täälläkin saa ihan maukkaita ruokia, mutta pettymään on joutunnut aika monesti. Laosilaisille ei taida olla novin suurta itsenäistä ruokakulttuuria, vaan he ovat omaksuneet enemmän tai vähemmän onnistuneesti eri ruokia naapurimaistaan. Hedelmät ja erilaiset pirtelöt ja ylipäätään kaikki hedelmästä tehdyt jutut maistuvat kuitenkin mahtavalle.

Ruokailun jälkeen siirryimme Sunset-ravintolaan kaljalle Villen kanssa ja tapasimme siellä norjalaiset tytöt. Oli huojentavaa kuulla, että Norjankin taloustilanne on huono nykyään. Huonompi kuin Euro-maissa. Tytöt olivat aikamoisia hienohelmoja, pelkäsivät kaikkia mahdollisia ötököitä, joten ehkä Si Phan Don ei ehkä ollut heille se oikea paikka. Esimerkiksi Villen huone oli oikea terraario. Siellä oli 5 senttinen rukoilijasirkka, jonka pää kääntyi kuin ihmisellä. Lisäksi siellä oli rupikonna, gekkoja, hämähäkkejä, kärpäsiä, itikoita ja muita pieniä seuralaisia. Ville vaihtoikin pian huonetta tänne meidän naapuriin, jossa ei paljoa hämähäkkiä kummallisempia otuksia ole näkynyt. Eilen näin kuitenkin 30 senttiisen gekon ravintolassa ja meinasin astua rupikonnan päälle. Norjalaiset tytöt olivat 7 kuukautta kestävällä maailmanympärimatkalla, mutta vauhti heillä tuntui olevan vielä kovempi kuin meillä. Nytkin he olivat vaihtaneet paikkaa joka päivä ainakin viimeisen kolmen päivän ajan. Luulisi, että seitsemässä kuukaudessa tuollainen meno alkaisi rasittaa. Ravintolan sulkeuduttua kymmeneltä, siirryimme takaisin majapaikkaamme, jossa olikin jonkinlaiset paikallisten juhlat käynnissä. Selvisi että majapaikkamme pitäjän, Panin vaimo on Vietnamilainen ja he juhlivat tettiä. Saimme ilmaista ruokaa ja juomaa ja tutustuimme paikallisiin ravintoloiden ja majapaikkojen pitäjiin paremmin. Karaoke tuntuu olevan kova sana täälläkin, ja laulutaidossa on täälläkin päin väellä ehkä hieman hiomista.

Laosin musiikkimailma on varsin mielenkiintoinen. Vuoteen 2003 saakkaa kaikki ulkomainen musiikki ja kaikki modernit musiikkityylit olivat kiellettyjä Laosissa. Hallitus salli ainoastaan musiikkia, joka oli sekoitus boleroa ja cha cha chata yhdisteltynä thai-laolaisiin rytmeihin. Jos omistat vanhat sähköurut, voit helposti kokeilla, millaista lao-pop on. Painat vain cha cha tai bolero -rytmin päälle ja asetat urkusoundin päälle ja rupeat sooloilemaan. Voit vielä vinkua vähän musiikin tahdissa niin siinä se on; aito Laolainen rytmi. Suurin osa nykyistä aikuisista Laolaisista on siis kasvanut tällaisen musiikin tahdissa ja kuuntelevat sitä vieläkin. Internet avasi sitten viimein piratismin kanavat länsimaalaiselle musiikille, ja hallitus joutui vapauttamaan musiikkin, ettei piratismi olisi saanut liikaa jalansijaa. Kuitenkin vielä nykyäänkin Laosin kuuluisin pop-tähti joutuu tienaamaan elantonsa työskentelemällä vanhempiensa guesthousessa Vang Viengissä sillä piratismin takia hän ei musiikillaan juurikaan tienaa.

Alla Lao-pop video.


Eilen eli neljäntenä päivänämme sitten vain löhösimme koko päivän riippumatolla ja illalla kävimme pizzalla Don Detin puolella. Siellä oli viisi muuta suomalaista myös eli täällä Don Khonilla ja varsinkin tuolla Don Detin saarella on aika paljon suomalaisia. Tänään olemme myös aikalailla vaan löhönneet terassillamme riippumatoissa. Äsken käytiin aamupalalla ja ostettiin huomiselle kyyti takaisin Pakseen, josta tarkoitus on nostaa lisää rahaa ja ssitten huomisiltana jatkaa matkaa yöbussilla pohjoiseen kohti Vientianea tai Luang Prabangia. Vientianesta emme ole kuulleet mitään erikoisen hienoja juttuja (tylsä paikka), joten emme siellä varmaan kauaa (jos ollenkaan) ole, mutta Luang Prabangissa olisi tarkoitus olla pidempään. Kohta olisi tarkoitus sitten lähteä Don Detin saaren puolelle ja etsiä sieltä hieman edullisempi nettiyhteys. Täällä se maksaa 5€/tunti. Joutuu nimittäin käynnistämään agrigaatin, että saa virtaa tietokoneeseen. Palaamme asiaan siis luultavimmin Luang Prabangista parin päivän kuluttua.