Moottoripyöräilyä ja temppeleitä

Nyt siis takana on pari bussissa istumispäivää. Huesta, Vietamista, ensin Savannakhetiin, Laosiin ja sieltä seuraavana päivänä tänne Pakseen. Yhteensä bussissa istumista tuli kolmatta kymmentä tuntia. Paikallisbussilla Savannakhet - Pakse väli (240km) kesti 6 tuntia. Maksoi 3€. Ilmeisesti on mahdollista kyseinen väli mennä myös jollain VIP bussilla joka ilmeisesti on paljon nopeampi. Vaikka Vietnamissakin välillä näki varsin alkeellista asumista, muuttui maisema vielä alkeellisemmaksi Laosiin saavuttaessa. Suurin osa maaseudun taloista on rakennettu pystyparrujen päälle niin, että talon alla voi kävellä kumartumatta. Seinät ovat usein puuta tai bambukudosta. Harvemmin tiiltä. Karja asustelee joskus talojen alla varjossa tai sitten siellä on riippumattoja, joissa ihmiset pötköttävät.

Eilen saavuttuamme tänne Pakseen etsimme nopeasti majapaikan. Hyvä hotelli ilmastoinnilla ja kaikella tarpeellisella. Ei edelleenkään reikävessaa. Hinta 8,50€/yö. En ole enää viitsinyt tinkiä mistään, kun ei mun tinkimistaito kovin montaa euroa ole meille tuonut. Täällä on muutenkin niin köyhää, että ottakoot vähän ylihintaa jos huvittaa. Super-halpoja ne hinnat kuitenkin on. Kunhan ne rahat menee paikallisille. Savannakhetissä perheet kerjäsivät ruokaa, eivät rahaa vaan ruokaa. Se on jo aika karua eikä sitä voi enää selitellä itselleen millään "kaljaan tai rikollisjärjestöille se raha menee kuitenkin" -jutuilla. Sen verran selvitin bussissa tarkkailemalla, että paikalliselle ihmiselle kadunvarsiateria maksoi 20 senttiä. Se sisälsi pussillisen riisiä ja tikussa erinäisiä grillattuja kanan osia. Kanan jaloista syötiin nahka ja päästä kaikki muut paitsi nokka. Joo mutta auttamiseen löytyy varmasti oikeita kanavia eikä kerjäläisten tukeminen suoraan ole ehkä oikea ratkaisu. Ehkä ekoturismin tukeminen voisi olla toimivampi ratkaisu meidän tapauksessamme. Siihen täällä on hyvät mahdollisuudet.

Söimme eilen illallisen Mekongissa kelluvassa ravintolassa enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Minä sain jonkun rapusalaatin, jossa oli jäisiä rapuja. Niitä sitten dipattiin wasabissa. Siitä ei maha täyttynyt, mutta Heidi sai samalla rahalla kaksi kokonaista kalaa ja korillisen kasviksia ym. joista sitten muodosti semmoisia rullia ja dippaili jossain kasikkeessa. Hyvänä ihmisenä Heidi sitten antoi mullekin vähän omistaan. Menin kuitenkin myöhemmin toiseen ravintolaan syömään syvä-käristettyä possua. Se oli parempaa.

Parhaillaan aurinko laskee semmoista kyytiä, että sen voisi varmaan erottaa silmillä, jos sitä katsoisi. Palasimme juuri moottoripyöräretkeltämme Wat Phulta. Wat Phu on Unescon maailmanperintökohde - temppelialue, joka on rakennettu samoihin aikoihin Kambodzan Angkor Watin kanssa. Paikasta lähtinkin muinainen tie suoraan Angkorille. Tosi hieno paikka oli, vaikka varsin pieni. Pieni oli myös turistien määrä ja saimmekin seikkailla varsin rauhassa alueella. Tosi hieno paikka se oli kyllä. Aamulla vuokrasimme 110 kuutioisen moottoripyörän jolla varmaan noin satasta pääsisi. Täällä suurin noopeusrajoitus on kuitenkin 80km/h, joten sen kovempaa ei menty. Sopiva pyörä siis näille teille. Liikenne on todella rauhallista ja sitä on vähän. Moottoritiellä saattaa tulla auto yksisuuntaisella tiellä väärään suuntaan silloin tällöin mutta nopeuksien ollessa matalia, ei se tuota suurempaa vaaraa. Myös vesipuhveleita, lehmiä, kanoja, koiria ja kilejä on tienpielet pullollaan ja lehmä saattaakin seistä rauhakseen keskellä moottoritietä muina lehminä. Autot ja mopot sitten vain hidastavat sen kohdalla ja menevät hiljaa ohi. Elukat tuntuvat myös olevan varsin tottuneita liikenteeseen eivätkä säntäile päättömästi ympäriinsa auton äänen kuullessaan. Ne menevät omaa vauhtiaan rauhallisesti. En ole nähnyt tällä yhtään juoksevaa lehmää. Ne vain hitaasti vaeltavat paikasta toiseen.

Tänään taisi pyörän mittariin tulla joku 70-80 km. Ensin moottoritietä ja sitten pienemmille teille. Kaikki olivat päällystettyjä. Ylitimme Mekong-joen mennen tullen jännällä lautalla. Ensimmäisen kerran menimme isolla lautalla, jossa oli autoja kyydissä. Takaisin tulimme pikkulautalla, jossa oli vain me ja mopomme. Mekongin saarilla oli mahtavat hiekkarannat. Toivottavasti samanlaisia löydämme myös 4000 Islandilta. Joo oli kyllä mukava reissu. Mopoilu on mukavaa. Vaikeaa kuvitella, millaiset kelit on Suomessa tällä hetkellä. Täällä on kaiketi kolmisen kymmentä lämmintä ja pilvetön taivas. Aurinko ruskistaa mukavasti ihoa vaikka suojakerroin on 50. Tänään taidettiin kuitenkin selvitä palamatta.

Huomenna otamme motskarin uudestaan kahdeksi päiväksi kerralla ja jätämme suurimman osan kantaumuksista tänne hotelliin säilöön. Arvokkaimmat otamme mukaan ja lähdemme pitemmälle käymään. Tarkoituksena vierailla ainakin joillain vesiputouksilla. Etsimme sitten matkalta majatalon (luultavasti Paksongista), jossa yövymme yhden yön ja palaamme sitten takaisin Pakseen.

Ja vielä loppuun kullanarvoista tietoa rahasta, jos Laosiin aikoo matkustaa. Savannakhetissä näimme 3 pankkiautomaattia, jotka tukevat Viaa ja MasterCardia. Visaa testasimme ja toimi. 70 000 kip on maksiminostomäärä kerralla. BCEL lisäksi kävin Savannakhetissa pankin konttorissa nostamassa Visalla rahaa. Hyvin onnistui sekin. 2 kolmesta pankkiautomaatista sijaitsevat Th Ratsavongseuk kadulla, joka on ihan keskustassa. BCEL pankki löytyy myös samalta kadulta. Paksessakin on Visaa ja Mastercardia tukeva automaatti. Se sijaitsee myös paikallisen BCEL pankin läheisyydessä pääkadulla. Vietnam-Laos rajalle kannattaa ottaa mukaan Amerikan dollareita 35$ per viisumi. Ei siis kannata raahata suuria määriä rahaa Vietnamista, kun sitä kerran nykyään saa täältäkin. Myos Vang Viengissa ja Luang Prabangissa on Visaa ja Master Cardia tukevat automaatit keskustassa.