Huh hellettä

Hyvin siis selvittiin Vietnamista tänne Laosin puolelle. Viimeisestä illasta Vietnamissa jäi päällimmäisenä mieleen se, että Simo tilasi ruuaksi sammakoita. Ei ollut mikään maailmaa mullistava makuelämys, maistui kuulemma kanalle, vähän oli syötävää ja varpaat jäi hampaiden väliin. Mutta voipahan nyt Simo ainaskin sanoa syöneensä sammakoita.

Aamulla taas odoteltiin noin tunti ilmoitetun lähtöajan jälkeen ennen kuin kyyti todella lähti. Hyvin matka kuitenkin taittui. Matkaan lähdettiin siis noin seitsemältä ja perillä Savannakhetissä oltiin joskus viiden jälkeen. Laosin rajamuodollisuudet oli hyvin epäviralliset. Viisumin sai helposti yhden lapun täyttämällä ja maksamalla 35 USD. Viimeiset Vietnmin dongit vaihdettiin bussiin kivunneella rahanvaihtajalla, joka ei edes ottanut mitään hirveää kiskurihintaa palveluksistaan. Viimeistään tämä sai meidäät epäilemään, että meidän Hanoin miljoonan menetyksen täytyi olla meidän laskuvirhe. Laosin puolella rajavartija tarkasteli leimat passeista rennosti vessan kulmalla ja kilit juoksenteli pitkiinsä.

Opaskirjassamma laosilaisia kuvataan yhdeksi maailman rennoimmista kansoista. Tätä käsitystä tuki heti rajan tällä puolella ainakin se, että paikalliset tietyömiehet makoili rennoisti ojissa, kun bussimme körötteli ohi. Opaskirjassa myös kerrotaan, että laosilaisten (onko se muuten laosilainen vai laolainen vai joku ihan muu?) mielestä liika työ on pahaksi aivoille ja he myös säälivät ihmisiä, jotka ajattelevat liikaa. Hauskuus on keskeistä kaikessa toiminnassa eikä esimerkiksi koulutusta ole perinteisesti arvostettu suuresti. Voiko siis olla parempaa ympäristöä viimeistenkin graduajatusten unohtamiseen? Yhteiskunnan rentous näkyi ainakin siinä, ettei täällä kukaan hyökkää kaupittelemaan heti bussista astuttua mitään samaan tyyliin kuin Vietnamissa.Savannakhettiin saavuttuamme etsittiin majapaikka ja nostettiin automaatista kipejä, syötiin ja käytiin ihmettelemässä kaupungin läpi virtaavaa suurta ja mahtavaa Mekong-jokea. Ilma muuttui kyllä ihmeellisellä tavalla Vietnamin ja Laosin välillä, sillä täällä on paahtava auringonpaiste ja helle. Mutta ei myö valiteta, vielä ainakaan :)

Tänään aamulla suunnattin Savannakhetin bussiasemalla ja ostettiin liput Pakseen. Bussimatka oli jo sinänsä varsinainen elämys, sillä lattiat oli lastattu täyteen riisisäkkejä ja meidän rinkat heitettiin bussin katolle. Bussin ovet oli myös koko kuusituntisen matkan ajan auki, ja tuuletus toimi tällä tavalla. Jokaisessa pysähdyspaikassa bussi pelmahti täyteen kaupittelijoita, jotka möi vartaisiin viritettyjä kananpäitä ja muita lihavartaita ja munia. Paksessa löydettiin helposti majapaikka ja nyt ollaan mahat täynnä täällä nukkumamista suunnittelemassa. Täytyy huomenna tulla nettikahvilaan lähettämään tämä. Näiden päivien perusteella Laos ainaskin vaikuttaa oikein kivalle maalle!