Kaffilla Hanoissa

Kahvi on tosi vahvaa täällä. Odotellaan yöbussin lähtemistä tässä kylillä ja ihmetellään menoa kahvilan ikkunan läpi. Sisällä on mukavampi istuksia kun ei pakokaasu kutita kurkkua eikä jatkuva mopojen ja autojen tööttäily käy hermoille. Torvi soi kadulla taukoamatta. Neljä henkeä yhden skootterin kyydissä ei ole mitenkään erikoinen näky. Kypäriä ei paljoa ole ja jos onkin niin ne eivät näytä kovinkaan turvallisilta.

Tänään käveltiin aamusella katsomaan Ho Chi Minhin balsamoitua ruumista, mutta myöhästyttiin muutamalla minuutilla ja ruumis jäi näkemättä. Mausoleumi kun on auki vain klo 8-11 aamulla. Ho Chi Minh lähetetään aina vuosittain Venäjälle vuosihuoltoon samaan paikkaan, jossa Leninkin kunnostetaan. Sitten lähdettiin käppäilemään semmoiseen temppelipaikkaan, jossa on joskus ollut Vietnamin ensimmäinen yliopisto. Temple of Literature. Se oli oikein hieno paikka. Tavattiin siellä paikallinen poika joka oli oikein aidosti innostunut kuullessaan, että Suomessa voi kävellä järvien jäillä talvisin. Itse suhtauduimme poikaan epäilevästi, sillä hän oli ensimmäinen täällä tapaamamme paikallinen, joka ei tehnyt tuttavuutta kanssamme hyötyäkseen jotenkin rahallisesti. Surullista, sillä olisi mukavaa jutustella paikallisten kanssa enemmänkin. Olisi pitänyt kokeilla Couchsurfingia täälläkin. Kadulla juttusille tuleviin paikallisiin ei vain voi luottaa, sillä aina ne onnistuvat kääntämään jutut niin, että tulee paha mieli, jos ei sitten lopuksi anna rahaa, osta kyytiä tai Vietnam-lippistä. Yhdeltä katutädiltä ostin tänään palasen sokeriruokoa. Innokkaana kaupan käyjänä tingin hinnan 20 sentistä kymmeneen senttiin. Jälkeenpäin ajateltuna ei nyt varmaan olisi ollut paha maksaa 20 senttiäkään mutta on jotenkin jäänyt tinkimisvaihde päälle ja nykyään esim. 5€ kunnon ateriasta tuntuu suorastaan huijarihinnalta. Ehkä parantelen omaatuntoani ostamalla joltain toiselta katutädiltä ananaksen isolla rahalla.

Koin myös elämäni suurimman taloudellisen menetyksen tänään. Menetimme miljoonan! Vaihdoimme Kiinan rahat Vietnamin rahaksi ja välityspalkkioksi toimisto otti miljoona dongia eli melkein 50€. Tuntui pahalta. Nyt tiedämme että rahanvaihtopisteitä ei kannata käyttää, kun täällä on visaa tukevia automaatteja joka nurkan takana. Jopa buddhalaisen temppelin sisäpihalla.

Jahans. Aika siirtyä odottelemaan yöbussin lähtöä. Toivottavasti emme osu kovin moneen puhveliin tänä yönä. Jonkun 7€ maksoi kyyti Hueen yöbussissa. Eilen kävimme katsomassa vesinukketeatterin. Se oli jännä. Ostimme ensimmäisen luokan liput kun maksoivat 3€ tavallisen 2€ lipun sijaan. Pääsimme eturiviin keskimmäisille paikoille. Oli mukavaa katsella mutta tuli vähän aatelinen olo.