Uutta vuotta odotellessa

Kyllä me sitten aamulla päätettiinkin vielä hetki torkkua, ja sitten yhtäkkiä kello olikin jo melkein yksi... nyt pitäisi ainakin siis olla univelat kohta kuitattu! Suunnattiin sitten reippaasti tuonne Hongkongin saarelle, joka on kaupungin varsinainen bisneskeskus. Sinne pääsi katevästi lautalla, eikä matka kestänyt kuin muutaman minuutin. Hetken pilvenpiirtäjiä pällisteltyämme lähdettiin Victoria Peakille, joka on kaupungin tunnetuin kukkula. Sinne pääsi eri metkalla raitiovaunulla, joka kulki niin jyrkästi ylöspäin, että melkein pelotti. Ylhäältä avautui hienot maisemat kaupunkiin ja toisella puolella merelle, missä näkyi ihanan vihreitä saaria. Muutenkin heti kaupungin vieressä oli yllättävän laajoja metsäalueita. Oltiin niin saitoja, että ei ostettu menopaluuta raitiovaunulla, vaan käveltiin alas, mikä olikin erinomainen ratkaisu! Alas pääsi kiemurtelemaan polkua pitkin metsän keskellä, ja bongattiin monia tuttuja viherkasveja ja muutenkin tuoksu oli kuin kukkakaupassa. Lasku oli vaan niin jyrkkää, että välillä jalat tutisi. Puistoalueen jälkeen alkoi oikein hieno puutarha/eläintarha-alue, ja Simo näki matkan ensimmäiset apinat, mikä oli tietysti merkittävä hetki.

Metsän ja korkeuksien jälkeen ehkä vähän huomasi, että ilma alkoi olla huonompaa mitä alemmaksi ja lähemmäksi katuvilinää tultiin. Tultiin lautalla takaisin tänne Kowloonin puolelle ja jatkettiin eksoottisia ruokaelämyksiä japanilaisessa pikaruokapaikassa. Tilattiin eräänlainen sushi-lajitelma mustekaloineen ja lohineen. Annos ei ollut mikään mullistava elämys, ja jännitystä ruokailutilanteeseen lisäsi se, ettei me oikein tiedetty, millä mitäkin kuuluisi syödä, sormilla, puikoilla vai lusikalla, ja toisaalta mikä kaikki on syötävää (esim. ne levälehdykät...?). Hämmennystä lisäsi se, että vieressä istuva japanilainen pariskunta yritti opastaa meitä, mutta yhteisen kielen puutteessa viesti ei mennyt perille. Mää häkellyin tästä kovasti, ja häpeää lisäsi se, että puikoilla syöminen takkusi :) Nyt tultiin majapaikkaan hetkeksi hengähtämään ja muutaman tunnin päästä siirrytään ihmettelemään vuoden vaihtumista. Kaduilla oli jo paljon ihmisiä ja poliisit viritteli aitoja ja ohjaili liikennettä, että saapas nähdä mahdutaanko me enää ovesta ulos kadulle!