Ekan päivän tunnelmia

Nytpäs määkin aloitan urani täällä blogissa! Kello on viiden tienoilla aamuyöllä ja takana on neljän tunnin yöunet, hieman taitaa siis tuo aikaero sekoittaa unta. Eilen päästiin majoittumaan hostelliin jo heti aamulla, ja varsin mielenkiintoisessa rakennuksessa majapaikkamme on. Alakerrokset on täynnä pikkukauppoja ja ravintoloita ja ylemmät noin viisitoista kerrosta on täynnä hostelleja. Meillä sattui varsin hyvä tuuri, sillä oma hostellimme vaikuttaa oikein mukavalle, kaikki ei kuulemma ole yhtä auvoisia. Heti alkuun nukuttiin muutama tunti, ja unta häiritsi ainoastaan lakanoiden alle viritellyt muovit, jotka rapisee ja hiostaa, mutta eipähän sitten haittaa jos sattuu vahinko :) Matkalla hostelliin meistä tuli jo julkkiksia, koska kolme pikkupoikaa halusi haastatella meitä oikein kameran kanssa. Kyse oli ilmeisesti jostain koulun englannin harjoituksesta, ja meiltä kyseltiin joulunviettotavoista...

Heräilyn jälkeen lähdettiin tutustumaan lähiympäristöön ja havaittiin, että katuvilinästä voi päätellä, että alueella asuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa. Kadut oli myös täynnä vilkkuvia ja kirjavia mainoskylttejä ihan niin kuin elokuvissa. Kauaa ei kahdestaan ihmetelty ennen kuin tavattiin Patrick kera tyttöystävänsä, jonka nimeä kumpikaan meistä ei kyennyt hahmottamaan ja toistuva kysyminen esittäytymisen jälkeen olisi ollut hieman noloa. Mutta mukava tyttö, vaikkei nimeä tiedetäkään! Patrick kutsui meidät syömään oikein kivaan ravintolaan, joka on paikallisten suosiossa, ja ruoka oli kyllä sairaan herkullista. Ihan hirveästi ei aiemmin olla kiinalaista ruokaa syöty, mutta maistui kyllä tosi hyvälle. Syötiin dim sumia, eli nyyttejä erilaisilla täytteillä, kevätkääryleitä ja sitten jotain merenelävä-riisisysteemiä ja kyllä, me käytettiin puikkoja! Patrick ystävällisesti pyysi meille myös haarukat ja veitset mutta opasti meille niin havainnollisesti puikkojen salat, että hieman haparoiden saatiin niilläkin nyytit nassukkaan.

Tosi mielenkiintoista oli kyllä kuulla paikallisilta kaupungista ja elämästä täällä. Molemmat on töissä hallinnon hommissa, ja kuulostaa siltä, että täällä työ täyttää elämän aikalailla. Molemmat asuu vielä vanhempiensa luona, sillä asuntotilanne täällä on aika erilainen kuin meillä ja asunnot on tosi pieniä. Tosi korkeita kerrostaloja näkyykin kaikkialla, ja myös parvekkeilla joka sentti on käytössä. Ruokailun jälkeen Patrick näytti meille, mistä saa ostettua opaskirjoja ja ulkoisen kiintolevyn. Oli kyllä huisin kätevää, kun ei tarvinnut itse etsiskellä paikkoja, ja myös hinnat oli ainakin torilla heti puolet halvempia, kun paikallinen oli mukana. Sitten mentiin vielä satama-alueelle kävelemään, ja hulppealla porvarihotellialueella oli viritelty sellasia jouluvaloja pilvenpiirtäjien seiniin, jotta huh huh! Patrick tosin kertoi, että myös täällä on alettu kiinnittää huomiota valoihin, joita vilkkuu ja välkkyy joka puolella, koska ihmiset alkaa kyllästyä "valosaasteeseen". Maisemat oli kyllä hulppean suurkaupunkimaiset, ja ei oikein meinannut tajuta, että on Hongkongissa. Sitten seuralaisemme saatteli meidät majapaikan eteen. Oli kyllä oikein mukavaa tavata heidät!

Sää täällä on kuin Suomessa kesällä, mutta ilma on paljon kosteampi. Patrick kertoi ilmansaasteiden olevan todella iso ongelma, ja siellä täällä näkyikin hengityssuojuksia. Vielä meillä ei ainakaan ole mitään oireita. Nyt taidetaan alkaa valmistautua uuteen päivään, eipä taida uni enää tulla, täytyy ehkä ottaa päikkärit, että jaksaa seurata uuden vuoden ihmeitä! Huisin hyvää uutta vuotta!