Pyöräilypäivä

Joo elikkä sitten mun (Simon) viime kirjoittaman jälkeen ollaan siirrytty Manner-Kiinan puolelle. Passin ja viisumin tarkastus kävi yhtä helposti, kuin missä tahansa Euroopassa. Hinnat laskivat arviolta vähintään 1/3 verrattuna Hongkongin hintoihin. Heti Shenzhenissä meitä alkoivat vaivaamaan kaiken maailman kaupustelijat. Olihan niitä Hongkonkissäkin, mutta Shenzhenissä ja täällä Yangshuossa niistä on vaikeampi päästä eroon. Pitää opetella uusia taktiikoita niiden kanssa toimimiseen. Täällä on aikasta helppo pitää päiväbudjetti. Lounaaksi söimme paikallista kaljakalaa riisin ja kaljan kera pyöräretkemme lomassa. 2 kalaa, 0,6dl kaljaa ja iso kulho riisiä maksoi 7€. Ja tuo oli vielä kallis hinta. Oppaamme sinne meidät vei ja sai näinollen varmasti osan hinnasta itselleen. Niin se täällä menee että kaikki kauppiaat ym. tekevät yhteistyötä turistien rahastamiseksi. Hotellinpitäjä vetää rahaa välistä kun järjestää meille ohjelmaa, opas vetää rahaa välistä kun vie meidät syömään. Halvimmalla päästäkseen pitäisi pyrkiä tekemään kaikki ostokset aina paikan päällä itsenäisesti eikä minkään välikäsien kautta. Mutta toisaalta, eipä tämä kallista ole näinkään, iskee vaan saituus kun voisikin säästää euron siellä ja toisen täällä :) Eilen söin pitsan ravintolassa 2€:lla. Paikassa oli myös ilmainen netti joten palaamme takaisin sinne illalla syömän semmosia kääröjä (dumblings) ja suunnittelemaan tulevia seikkailuita. Nyt kirjoittelen täältä hotellista. Onnistuin löytämään ilmaisen langattoman netin, joka kantaa tänne jostain viereisistä rakennuksista ja täälläkin voi siis surffailla mutta hieman tahmeasti. Mitäs muuta vielä on tapahtunut... No kaikenlaista. Oli mukavaa kuunnella Kiinan kielistä europoppia yöbussissa kahdentoista aikaan yöllä, kun bussi pomppi puolelta toiselle kuin olisi ajanut kynnöspellossa. Silti uni tuli oikein mukavasti kun univelkaa oli vähän takana. Nyt on nukuttu velat takaisin. Eilen 4 tunnin päikkärit ja viime yönä 9 tunnin yöunet. Huomenna lähdetään jonnekin riisipellolle tosiaan 7:20 aamulla, eli täytyy mennä ajoissa nukkumaan. Mitähän muuta vielä aiemmista päivistä olisi jäänyt kertomatta. Niinjuu parturi Shenzenissä oli kyllä mukava. Ensin päähieronta, shampoopesu, lisää päähierontaa, hoitoaine, lisää päähierontaa, korvien pesu, kuivaus ja sitten semmoiset lämpimät pyyhkeet silmille ja kaulalle, niskahieronta. Sitten leikkaus. Piirsin hienon kuvan parturisedälle, miten pitää leikata ja oikein tyytyväinen olin lopputulokseen.

Tänään sitten heräilimme yhdeksän tienoilla, kymmeneltä piti olla lähtö pyöräilmään, mutta opaspoikamme tuli jo vähän yhdeksän jälkeen kolkuttelemaan. Ja puolelta lähdimme matkaan. Keli oli sateinen ja kylmä ja vähän päästiin kastumaan, mutta sade onneksi loppui nopeasti. Pyöräilimme pois kaupungista, ja pian maisema vaihtuikin varsin maaseutumaiseksi - kanat, koirat ja vesipuhvelit juoksentelivat teillä vapaana ja pienet lapset huutelivat Hello, kun ohitimme ne. Länsimaalaisia on hyvin vähän ainakin tähän aikaan vuodesta, joten saamme paljon tuijotusta osaksemme, mutta siihen on jo tottunut eikä se enää häiritse. Kun tuijottaa takaisin ja hymyilee saa yleensa vastahymyn toiselta osapuolelta. Vanhemmat ihmiset hymyilevät vähemmän, varsinkin miehet, eli samanlaista kuin Suomessa. Yleisesti ottaen täällä on todella turvallisen oloista. Vain 20 000 ihmistä asuu täällä ja ilmapiirikin on sen mukainen. Kiirettä ei näytä kenelläkään olevan. Ihmiset lämmittelevät kadun varsilla nuotioilla (vain 5-10 astetta lämmintä) ja pelailevat korttia. Parturin lattialla saattaa istua ihmisiä ringissä pelailemassa korttia keskellä päivää. Mutta takaisin pyöräretkellemme... Matka jatkui läpi riisipeltojen kohti nousevia vuoria ja pian ne ympäröivät meidät. Tiet olivat hyväkuntoisia ja niitä pitkin oli mukava polkea tasaisessa jokivarren maastossa. Välillä opas vei meidät johonkin kohteeseen, kuten jokilauttasatamaan, josta olisi voinut ostaa jokilauttakyydin alavirtaan. Kieltäydyimme aina ystävällisesti ja jatkoimme matkaa pyörällä. Loppumatkasta opas ymmärsi että emme osta mitään mistään ja ei enää ehdotellutkaan mitään maksullista. Poljimme hyvin pieniä teitä läpi maalaistalojen ja mandariinipuuistutusten. Saimme syödä mandariineja puusta ja hyvältä maisuivat. Syötyämme kaljakalaa lounaaksi ravintolassa, kiipesimme läheiselle kuu-kukkulalle. Se oli pieni vuori, jonka huipulla oli puolikuun muotoinen reikä vuoren läpi. Hienoja olivat maisemat ja valitettavasti valokuvat eivät oikein tee oikeutusta maisemien kauneudelle. Kavuttuamme alas poljimme edelleen kohti erimuotoisia vuoria. Oli kiipeävän rotan vuori, buddhan vuori ja kamelivuori. Kaikki nimiensä mukaisesti muotoutuneita. Kiinalaiset ovat ilmeisesti kovia keksimään nimiä vuorille, sillä aika vähäisesti esim. Buddhan muotoinen vuori Buddhaa muistutti. Viisi tuntia pyöräiltyämme pitkin ja poikin opas palautti meidät takaisin kaupunkiin ja kiitimme opastuksesta. Laskeskelin, että oppaamme tuntipalkka oli muutaman euron luokkaa ja tuli morkkis. Lähetimme vielä tekstiviestin oppaallemme ja pyysimme käymään hotellillamme. Jonkin ajan päästä oppaamme tulikin ja annoimme pienen tipin, tervasaippuaa ja suomalaisia 1 ja 2 sentin kolikoita, koska hän keräili eri maiden kolikoita. Vastalahjaksi saimme Vietnamin rahaa ja Mongolian rahaa.

Nyt taidamme siirtyä tuonne keskusta-alueelle syömään ja sumplimaan seuraavaa reissukohdettamme. Yöbussiliput olisi varmaan varattava tänään mutta emme ole vielä keksineet minne mennä. Kohteita olisi niin paljon ja aikaa niin vähän. Silti emme aio ruveta hätiköimään vaan tälläinen 4-5 päivää kohteessa vauhti saisi olla maksiminopeus. Ennen matkaa mietimme, että tuleekohan kolmessa kuukaudessa aika pitkäksi mutta nyt jos varaisin lennot, ottaisin paluulennon vasta kuukautta paria myöhemmälle. Surullista tajuta, ettei koko maailmaa voikaan nähdä kolmessa kuukaudessa :)