Terkkuja kiinalaisesta parturista!

Ollaan nyt juuri saavuttu tanne varsinaisen Kiinan puolelle Shenzheniin ja viidelta jatketaan yöbussilla kohti Yangshuota. Simo on parhaillaan leikkauttamassa hiuksiaan, todella mielenkiinnolla odotan lopputulosta... Eilinen päivä kului Macaulla, joka oli lysti paikka. Kaupunki oli sekoitus itää ja länttä, koska sita aikanaan hallinnoivat portugalilaiset samaan tapaan kuin britit Hongkongia. Kadut naytti ihan meksikolaisille, vaikka en kyllä koskaan olekaan Meksikossa ollut.... Yhdella kasinolla kaytiin myos ihmettelemässä pelien ihmeellistä maailmaa, mutta ei sitten kuitenkaan pistetty koko matkabudjettia likoon pokeripoydässä, vaikka houkutus oli suuri! Käveltiin pitkiinsä kaupungissa ja ihmeteltiin. Saatiin myos taas muistutus siitä, että korkealta kukkulalta katsottuna etäisyydet nayttää paljon lyhyemmiltä ja reitit helpommilta kuin todellisuudessa. Luultiin oikaisevamme, mutta päädyttiin tarpomaan ihmeellisiä reittejä monta kilometriä. Yhteensä koko päivänä kilometreja kertyi askelmittarin mukaan yli 20...

Illalla tavattiin Bowie, jonka luo mentiin yöksi. Ekaksi käytiin syömässa kasvisravintolassa, jossa kaikki näytti ihan lihalle, mutta oli kuitenkin kasvista. Bowien asunto osoitti konkreettisesti, kuinka ahtaasti hongkongilaiset elelee. Juuri ja juuri mahduttiin kaikki asunnon ainoaan huoneeseen nukkumaan, mutta hyvin se uni sielläkin maittoi. Suihku/vessakoppikin oli suomalaisen mittapuun mukaan todellakin koppi, ja suihkussa ollessa puolet suihkuvedestä suihkusi vessanpönttöön ja vesi valui seinänraosta jonnekin. On suomalaisissa asunnoissa ja vähäisessa väkimäärässä siis puolensa. Bowie oli tosi mukava tuttavuus ja kertoi taas paljon uutta elämästa täälla. Aamulla lähdettiin jo kahdeksan tienoilla aamupalalle paikalliseen kahvilaan, ja aamupalaan kuului valtaisa nuudelikeittokulho, munakas, leipää ja kahvi ja hinta oli noin kaksi euroa. Ei varmaan tarvii koko päiväna syödä muuta :) Sitten Hongkong jäikin taakse. Enemmänkin aikaa siella tietysti olisi voinut viettää, mutta kyllä viidessä päivässa jo aika paljon kerkesi näkemään ja sai hyvän yleiskuvan alueesta. Kylla kannattaa menna käymään, jos tarjoutuu mahdollisuus!

Kiinan rajanylitys sujui ongelmitta, ja saatiin leimat passiin ja nyt täälla sitten ihmetellään. Oltiin alkuunsa ihan ihmeissään, etta mistä ihmeestä saadaan liput yöbussiin ja kaikki koitti repiä eri suuntaan omaan matkatoimistoonsa tai kojuunsa tai minnelie.. Simo tinki ja tinki yöbussin hinnasta ja mää häpesin ja punastelin vieressa. On se hyvä, etta se tinkii, sehän kuuluu asiaan, mutta mää en siihen kykene :) Mää maksasin aina mitä pyydetään ja varmaan enemmänkin... Simon on siis parempi hoitaa tällaset hommat, muuten meidän matkabudjetti on mennyttä jo ennen Vietnamia! Saatiin kiinankielinen lippu mukaan ja käsky tulla takaisin noin neljälta... Saas nähdä, onko koko matkatoimistoa enää olemassa silloin :) Bussimatka kestää ilmeisesti noin 12 tuntia, eli joskus aamulla viiden-kuuden tienoilla pitäisi olla perillä.

No niin, nyt Simon uusi look on valmis, ihan tunnistettavalle nayttaa edelleen!

Terkkuja kaikille ja seuraavan kerran palataan asiaan toivottavasti Yangshosta!